maanantai 13. joulukuuta 2010

The Green Dress

Olen nyt sitten yrittänyt metsästää sitä tummanvihreää mekkoa, kun jäi häiritsemään sen edellisen vaatehimopostauksen F+F:n mekko, enkä tiennyt muita tummanvihreitä kaunokaisia. Vihreä kun on tosiaan ultimate lempivärini. Babylta löysin yllättäen jotain tummaa ja vihertävää, mutta sävy ei ole ehkä ihan sitä mitä kaipaan. Taittuu liikaa turkoosiin.


Nyt täytyy tunnustaa, etten koskaan ole kovinkaan tarkasti katsellut Babyn sivuja läpi, en oikeastaan tiedä miksi ihmeessä. Etsintäni siis jatkui. Samaa vihreänturkoosin sävyä sattui eteen muutama ja kaikki vaikuttivat olevan samaa samettista kangasta. Tajusin myös olevani uskomattoman NOOOOB mitä tulee bränditietouteen, ja kuinka voisin muuta ollakaan, kiinnostuin vasta muutama kuukausi sitten. Opin päivittäin uutta. Himoni kohteetkin taitavat vaihtua lähes päivittäin.

Kauniita mintunsävyisiä mekkoja löytyi useita, mutta tummanvihreä saaliini jää aika vähäiseksi. Jos en nyt hypi riemusta kattoon, en voi sanoa olevani täysin pettynytkään Babyn tarjontaan. Jostain syystä kirkkaanpunaiset lolita-mekot eivät yleensä miellytä silmääni, joten vihreähän olisi minulle paras vaihtoehto joulunvietossa. Ehkä sitten ensi jouluksi...

Sitten vielä toisesta aiheesta, tahdon kirjoittaa myös viimeaikaisista ajatuksistani. Olen hieman huolestunut itsestäni ja jaksamisestani, ennenkin on todettu, etten varmaankaan kykene elämään ihan samaan tahtiin kuin "normaalit ihmiset", eli esimerkiksi käymään töissä 5 päivää viikossa 8 tuntia päivässä. Mainitsin jossain aikaisemmassa postauksessani neuropsykologisista testeistä. Ne on nyt tehty, ja selvisi, ettei minulla ole ADD:ta tai muutakaan neuropsykologista ongelmaa. Olen toisaalta helpottunut, toisaalta hieman ihmeissäni: Mikä kumma minun elämääni sitten niin kovasti haittaa?

En ymmärrä tuntemuksiani. Viimeisen viikon aikana en ole uskaltanut nukkua juurikaan, enkä ole kyennyt käymään työharjoittelussa. En uskalla soittaa ohjaajalleni, vaikka hyvin tiedän että pitäisi, sillä pelkään kaikkien leimaavan minut vain laiskaksi, "LUUSERI, LAISKIMUS, TYHMÄ TYTTÖ!" En tiedä, onko minusta oikein mihinkään ikinä. Päälle päin näytän terveeltä (paitsi silloin kun näytän pöpiltä), eivätkä ihmiset yleensä ymmärrä, kuinka huonosti minä voin. Olenkin miettinyt, että olisiko helpompaa olla näkyvästi sairas, silloin se ehkä otettaisiin vakavasti ja saisin automaattisesti jaksamistani vastaavia haasteita. Liian moni asia (koulut mukaanlukien) jää kesken, kun minun oletetaan selviytyvän "normaaliksi" lasketusta työmäärästä. Stressaan, uuvun, murrun, ja lopulta piiloudun peiton alle enkä uskalla enää edes yrittää. Liian monta kertaa se on nähty. Luovuttamisen helppous on alkanut houkuttaa taas, enää tarvitsisi hyväksyä se, ettei minusta ikinä tule mitään ja olen luuseri, luovuttaja lopun ikääni, ja kaikki helpottuisi, vai mitä?

Minulla ei ole mitään hajua, mitä voin tehdä estääkseni itseäni vaipumasta kokonaan vihannekseksi. Mitä voisin tehdä, että jaksaisin tehdä jotain valmiiksi? Millä apuvoimilla saisin perusasiat elämässäni kuntoon, ja arjen pyörimään (pitäisi muistaa syödä ja nukkua ja käydä suihkussa ja tajuta paperiasiat, pitäisi osata ja ymmärtää niin paljon)? Olen älykäs ihminen, mutta vaikeuteni tietyillä elämän osa-alueilla tuntuvat johtavan siihen, että minun on heitettävä lahjani ja osaamiseni hukkaan, tehtävä jotain tylsää ja älyllisesti puuduttavan epähaastavaa.

Pelkään diagnoosia. Pelkään olla virallisesti vammainen.

Anteeksi synkkyyttä ja epätoivoista angstia tursuava vuodatukseni. Minun on saatava kirjoittaa.

Päivän piristys, Mummo <3


On paljon asioita, mitä tahtoisin kuvata blogiani varten, mutta valoisa aika on niin lyhyt ja se menee aina jossain muualla. Tahtoisin ylpeillä viimeaikaisilla kirpputori- ja vaateliikelöydöilläni. Tahtoisin esitellä asioita ja itseäni. Ehkä joku päivä saan varastettua valoisan ajan ihan itselleni.

Näihin hämmentäviin tunnelmiin, hyvää yötä.

2 kommenttia:

  1. anteeksi, tämä on hieman randomi kommentti mutta koita jaksella! :< ja tuo mekko on tosi söpö!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kannustuksesta, arvostan todella ^^

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.