keskiviikko 19. tammikuuta 2011

About Dolls

Todellakin, en ole nukkunut tahi mennyt töihin, en jaksa välittää eikä sillä kyllä olekaan mitään väliä. Tälle tielle kun lähdetään, totean lopulta, ettei millään ole mitään väliä. Mutta toistaiseksi joillakin asioilla saattaa olla vielä vähän väliä. Yö oli outo, mutta ihan mukava. Se täyttyi 70-luvun esigoottilaisella musiikilla ja 80-luvun ah niin ihanalla goottirokilla.

Nyt aiheeseen. Ajattelin puhua BJD-nukeista. Tässä pari tuoretta kuvaa lellipennustani:


Terhen sanoo hei.
Minulla on kolme nukkea. Niistä kaksi on tällä hetkellä epäedustavassa kunnossa. Poikani Nikanor (Angelheim Luka) makaa palasina laatikossa ja angstityttöni Della (Bobobie Luna x Dollmore Bonnie hybrid) on muuten vain ruma ja tyhmä ja aion myydä sen pois koska en enää lainkaan bondaa hahmoon saati nukkeen. Sitten on Terhen (Bobobie Mei), se jota kuljetan mukana ja kuvaan eniten Olen laiska nukkeilija. En ole koko talvena ommellut tai nikkaroinut niille mitään, paitsi syksyllä löysin kirpparilta pari juttua niille. Olen kuvannut Terheniä vain kerran koko talvena, eli tuossa joululomalla. En jaksa juurikaan pyöriä hartsilapset.fi:ssäkään. Arvelen, että kunhan kevät koittaa ja saan ehkä taas enemmän aikaa itselleni ja voin koota pojan ja päällystän sen, jaksan keskittyä taas lasteni elämään. Ehkä tänä vuonna saan myös tilattua seuraavan nuken, THE tärkein hahmo voisi jo vihdoin tulla kotiin.

Tärkein hahmoni on alter egoni Sigrid. Etsin sille kauan täydellistä kuorta, ja päädyin lopulta tähän:

Iplehouse EID Jessica
Sille tulee tummanpunainen, suora ja pitkä peruukki sekä vihreät silmät. Nukke on massiivinen, 65 senttiä pitkä ja lähes kahden kilon painoinen. Nykyiset kolme nukkeani ovat n. 40-senttisiä eli lapsen kokoisia, vaikkeivät hahmot suoranaisesti lapsia olekaan.

En voi tietää, kuinka paljon mahdolliset lukijat ovat tutustuneet BJD-nukkeihin. Kerron lyhyesti perusasioita niistä. Nämä ovat hartsista valmistettuja nukkeja, joiden kaikki nivelet liikkuvat sisällä olevien kuminauhojen avulla. Nuket voivat seisoa ja posettaa todella monipuolisesti niveltensä ansiosta, ja niiden nimikin - Ball Jointed Dolls - tulee tietenkin näistä pallonivelistä. Nukkeja tehdään käsityönä lähinnä Aasiassa, mutta jonkin verran myös muualla maailmassa, ja ne tilataan netin kautta eri nukkefirmoilta. Ne maksavat kultaa ja hunajaa, ihminen joka tutustuu näihin ensi kertaa ei voi mitenkään käsittää miksi joku maksaisi tähtitieteellisiä summia nukesta. Nukkeja on monta kokoa, niistä tärkeimmät MSD ja SD, MSD tarkoittaen näitä ~40-senttisiä ja yleensä lapsiksi tarkoitettuja nukkeja ja SD sitten ~60-senttisiä aikuisia. SD-nukkeja tosin voi olla monen kokoisia, isoimmat varmaankin niitä 80-90-senttisiä. Lisäksi on pienempiä lapsinukkeja: pienehköjä, pieniä ja pikkuriikkisiä. Sen monimutkaisemmin en yleensä luokittele niiden kokoja.

BJD-nuket ovat loputtomasti muokattavissa, niiltä voi vaihtaa tukan ja silmät, ja jos nenän muoto ei miellytä, sitä voi hioa. Näille voi tehdä lävistyksiä, tatuointeja ja arpia. Kasvot maalataan itse tai ostetaan firman/osaavan harrastajan tekemä meikki. Yleensä nukke lähetetään firmalta alastomana, täysin värittömänä ja ilman tukkaa tai silmiä. Hahmon nukeksi luominen voi olla ikuisuusprojekti. Vaatteet ja meikit ovat kalliita, joten monet tekevätkin niitä itse. Nämä eivät ole vain nukkeja, suurimmalla osalla on hahmo, menneisyys ja persoonallisuus takanaan, ja tätä laajennetaan usein kirjoitetuilla tai kuvatarinoilla.

Itse innostuin nukeista luullakseni 3 vuotta sitten. Taisi olla kevättalvea, kun törmäsin vahingossa IRC-galleriassa jonkun nukkekuviin ja ihastuin niiden realistisuuteen ja elävyyteen. Olin joskus aikaisemmin osunut nettiretkilläni LUTSin sivuille, se on yksi tunnetuimmista nukkefirmoista. Olin vain katsellut ja ajatellut "ah kuinka kauniita, mutta hyi miten kalliita, kuka HULLU näitä ostaisi?!" ja sitten jatkanut elämääni normaalisti. Vähänpä tiesin, mikä karu kohtalo minua odottaa! Ehkä vuosi tai pari tämän jälkeen hairahduin, rakastuin, ja maksoin itseni kipeäksi. Tähän mennessä, ostettuani kaksi nukkea käytettynä ja yhden uutena, mukaan lukien vielä niiden vaatteet, peruukit ja muu roina, olen luullakseni käyttänyt tähän harrastukseen vajaan 1000 euroa. Eikä se ole summa eikä mikään, kun tästä harrastuksesta on kyse.

Ja voihan paholainen kun minun piti viime syksynä vielä mennä höynähtämään lolita-tyyliin, lisää rahanmenoa!

Hassua on se, miten joudun mukaan tällaisiin juttuihin kummallisia reittejä. Minun on pakko korostaa, etten oikeastaan ole Japani-höpsähtänyt, enkä ymmärrä, miten tähän tultiin. Kaksi tärkeää harrastustani (sillä lasken loleilun harrastukseksi) ovat kierosti yhteydessä toisiinsa siellä kummallisessa japski-maailmassa, ihan vahingossa.

Noh, en muista mitä muuta minun piti vielä vaahdota, joten isken tähän sitten kuvia joita olen häpeilemättä nyysinyt denofangels.com:sta ja hartsilapset.fi:sta sekä firmojen sivuilta.

Sitä ennen vanha kuva Nikanorista.













Se Iplehousen Jessica.

Kilbas, ehkä lempinukkeni hartsilapsissa.











Kylläpäs niitä riittää, piti karsia vaikka mitä hienoa poiskin. Kunnia kuvista kenelle se kuuluu, kuka minkäkin kuvasi ja niin edelleen.

Tuntuu siltä kuin olisi ilta, valvoin koko yön ja nukuin aamupäivällä muutaman tunnin, nyt on pasmat sekaisin.

Paras pukea ja lähteä taas ukkoni luo.

1 kommentti:

Penni ajatuksistasi.