perjantai 7. tammikuuta 2011

Again and again

Ja niinhän siinä taas kävi, ettei tämä tyttö nuku. En kyllä tiedä, mikä minun unessani nykyään on vialla, sillä ennen nukuin aina hyvin, aina helposti. En koe olevani erityisen stressaantunut tai masentunutkaan tällä hetkellä. Minun on lähdettävä liikkeelle ennen kahdeksaa, mutta ei se niin hirveästi haittaa. Jos olisin töissä, minua hävettäisi tulla paikalle zombien näköisenä ja viettää koko päivä koomassa, mutta onneksi olen "töissä" paikassa, jossa saan ollakin zombie välillä.

Huomenna lähden sukuloimaan, tämän jälkeen pakkaan tarvittavat tavarat. Olen aika ylpeä kortista jonka illalla askartelin serkkuni syntymäpäivien kunniaksi. Korttien tekeminen on niin mukavaa hommaa, ja itse asiassa kaikki käsityöt! Aion opetella vielä virkkaamaan, käsittelemään cernitiä, nypläämään pitsiä ja ompelemaan. Tai ainakin nämä taidot tulivat ensimmäisenä mieleen.

Näin viime yönä unta että löysin paljon hienoja My Little Poneja jostain laatikosta, ja minulle sanottiin että voin ottaa ne kaikki. Näen silloin tällöin tuon tapaisia poniunia. Voi minua ja ponihimoani. Pikaisen laskutoimituksen mukaan minulla on niitä tällä hetkellä 48, lisäksi yksi pehmolelu, lakanasetti, talli, paperinen viuhka, tarroja sun muuta pientä krääsää. Minulla on kuntoutuspaikassani ("töissäni" tai "koulussani" jaksosta riippuen) tällä hetkellä kesken ompeluprojekti, hame ponikankaasta. Siitä tuleekin jotain hirmuisen somaa. Tällä hetkellä tahtoisin itselleni tämän ponin:

Sugarberry -87

Siitä surullisesta syystä että minulla itse asiassa on tämä itselläni, se vain oli aika huonokuntoinen ja siltä puuttui häntä, enkä silloin kolmisen vuotta sitten osannut arvostaa ponia sinällään, joten kustomoin sen! Ja siitä tuli karmivan ruma! Vihreä-puna-hopea futuristinen hirvitys, joka on vieläpä epätasaisesti maalattu huonoilla maaleilla. Se oli ensimmäinen kustomini. Viime yön unessa löysin muun muassa tuon ponin, ja olin niin iloinen saatuani sen vihdoin upean kuntoisena taas itselleni. Snif.

Minulla on joku juttu lelujen kanssa. Jaksaisin kerätä huimaavan barbikokoelman, tai sellaisen oldschool lapsinukkekokoelman, tai jäätävän kasan pehmoleluja. Soittorasioita, action figuureja, eläinfiguureja, legoja, melkein mitä vain. Päädyin keräämään pääsääntöisesti poneja, mutta on minulla muitakin hienouksia jossain. Ostin pari-kolme barbia tuossa pari vuotta sitten, poistin niiden naamat ja tein niistä mielenkiintoisemman näköisiä. Toisin sanoen yhdestä tuli paholainen, toisesta jonkinlainen ex-sotilas arvista ja sokeasta silmästä päätellen, ja taisi niitä olla kolmaskin, mutten muista mikä siitä tuli. Nykyään ne ovat tallessa kotona isän luona laatikossa, samoin kuin kaikki vanhatkin barbini ja muut leluni. En ole koskaan hyväksynyt niiden myymistä tai pois antamista. Toisinaan otan esille vanhan kenkälaatikon ja kokoan Belville-taloni, katselen sitä hetken ja sitten hajotan takaisin laatikkoon. Silloin tällöin taas on mukavaa käydä läpi vanhat pehmolelut ja muistella kaikkea niihin liittyvää.

Uusimpia hankintojani ovat Cthulhu-pehmolelu, pupu-pehmolelu (nimeltä Lötterö) ja Begoths-nukke.



Jokin leluissa vain viehättää kovasti. Haaveilen tällä hetkellä omasta nukketalosta, joka olisi sellainen ikuisuusprojekti. Ajattelin aloittaa yhdestä huoneesta, ettei se veisi opiskelija-asunnossa niin paljon tilaa. Väsäisin vanerista pienen laatikon huoneeksi, maalaisin sisäpuolen ja sitten alkaisin hitaasti mutta varmasti kerätä pikkuruista, hurmaavaa kalustoa ja yksityiskohtia. Unohtamatta asukkaita. Sitten kun huone olisi täyteen ahdettu, voisin nikkaroida uuden. Olisi ihanaa katsella maailmaa nukkekoteilijan silmin, sillä melkein mitä tahansa voi käyttää hyödyksi pikkujuttuja nikkaroidessa, kun sen vain oivaltaa. Olen miettinyt, voisinko yhdistää BJD-harrastukseni (aivan, lisää nukkeja!) nukkekotihommiin. Voisin hankkia sellaisia ihan pieniä BJD-nukkeja taloa asuttamaan.

Nytpä alkoi mietityttämään, millaisen kuvan ihmiset minusta saavat kiinnostuksenkohteideni takia. Pukeudun aina hameisiin ja mekkoihin, mielelläni myös lolitaan ja joskus jopa vaaleanpunaiseen kermakakkusellaiseen. Kerään poneja ja raahaan toisinaan mukanani isoja nukkeja. Laukussani on aina pieni kettu-pehmolelu (nimeltä Kettu) ja kuljetan usein myös sitä pupua mukana. Koristelen mielelläni itseäni naivistisilla koruilla tai ihan suoraan leluilla. Kerään kaikenlaista turhaa roinaa. Ihastun päätä pahkaa jännittäviin esineisiin ja olen niistä innoissani kuin pieni lapsi. Maailmani on hyvin materialistinen, voisi väittää. Jotenkin tuntuu, että tuosta saisi toisenlaisen kuvan kuin millainen itse asiassa loppujen lopuksi olen. Jokin mättää.

Epätervettä?

Kompensoinko lapsellisuutta ikäiselleni sopivalla käyttäytymisellä? (Voi hyvän tähden, täytän 20 alle kuukauden päästä!) Nyt kun asiaa oikein ajattelen, en ole varma. Kaipa minä osaan käyttäytyä, eivätkä random ihmiset yleensäkään huomaa minussa mitään ihmeellistä. Ellei sitten se vaateparsi pistä silmään. En kyllä lainkaan tajua miten musiikkimakuni sopii kuvaan. Sitä Bläkkistä ja synkkää Ambienttia tai hilpeän angstista Goottirokkia, ellei jopa haudanvakavaa Doom metallia tai räyhäisää EBM:ää. Mene ja tiedä.

Aivosolmu. Ajatukset lähtivät rönsyilemään.

Jännästi ylivalottunut kuva eiliseltä.
Josko yrittäisin sitä nukkumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.