torstai 13. tammikuuta 2011

Blutengel - Stay




Hain tänään postista ensimmäisen kunnollisen alushameeni. Kokeilin heti F+F:n mekon alle sitä, ja jumankekka kun olikin muhkea versio! Huomenna ehkä kuvaa siitä sitten, kun on päivänvalo ja peili tai kuvaaja tai jotain. Vihdoin tunnen lähestyväni Oikeaa Lolitaa alushameineni, vaikkakin minulla on vain pari halpaa mekkoa eikä edes bloomerseja.

Samassa paketissa oli myös vallan hurmaava mustavalkoraidallinen sateenvarjo, hyvin ajankohtainen ostos tietenkin. Turhan kallis turhake (minulla oli jo ennestään ihan hieno sateenvarjo), mutta liian nätti, ah liian nätti. Tilasin myös hölmöt eriparilegginssit, mustavalkoista raitaa toisessa lahkeessa ja toisessa mustavalko polkadottia. Sydäntäsärkevän hupsu vaate. Näen jo itseni yhdistämässä nuo legginssit siihen sateenvarjoon, lisäksi lyhyt musta tyllihame ja jonkinlainen kumma toppi sekä mustat matalat kengät. Ah ja voi.

Tuli kova ikävä kesää. Vaikkakin kuumuus ja lolitamainen kerroksellisuus ei mätsää, niin minulla on onneksi paljon muun tyylisiä kesään sopivia vaatteita. Haaveilin päivänä muuanna mansikoista ja kirsikoista. Kotona on iso mansikkamaa, ja pidän siellä oleilusta. Olen kehittänyt poimimistyylin, jossa mikään paikka ei ala särkemään, ja poiminkin mielelläni suuren osan kesän mansikkasadosta. Ihan ilmaiseksi. Ehkä voisin mennä johonkin kesätöihinkin mansikanpoimijaksi. Kesän ensimmäiset torilta ostetut kirsikatkin alkoivat kummitella mielessäni tällä viikolla. Uiminen ja rantasauna. Vastahan se juhannus oli, ja nyt ollaan jo tammikuussa. Kamaluus, elämä vilistää ohi kuin sormien välistä valuva hiekka!

Cherry Treats

Viime kesä, minä ja Kössi.

Kotipiha sateella

Kotipihaa yhä

Kotiranta

Aloin eilen taas lukemaan Jenny Downhamin kirjaa Ennen Kuin Kuolen. Itkettävin kirja ikinä. Minulle se aiheuttaa kuolemanpelkoa, mutta enimmäkseen sitä lukiessani tunnen vain olevani uskomattoman onnellinen siitä että olen elossa. Olen terve, olen nuori, todennäköisyys sille että elän vanhaksi akaksi on suuri ja minulla on koko (kurja?) elämä vielä edessä! Viimeksi kun luin tuon kirjan, taisin ahmaista sen yhdessä yössä hirveän vollotuksen lomassa. Mikään kirja ikinä ei ole saanut minua märisemään niin paljon. Se oli suorastaan naurettavaa, aina muutaman sivun välein minun oli pakko ottaa silmälasit päästä, laskea kirja pois ja päästää hieman huutoitkua tyynyyn, mahdollisimman hiljaisesti ettei viereisessä huoneessa nukkuva äiti herää. Onneksi nykyään asun yksin ja saan vollottaa niin lujaa kuin tahdon, elleivät sitten naapurit häiriinny.



Yksi parhaista kirjoista, mitä olen ikinä lukenut joka tapauksessa. Suosittelen kaikille jotka eivät kavahda draamaa.

Tuumasin tänään, että olen lukenut ensimmäisen Harry Potterin varmaankin n. 20 kertaa, ellen ylikin. Muistaakseni sekosin laskuissa jossain 13:n lukukerran kohdalla, ja siitä on jo vuosia. Sain sen lahjaksi 11-vuotissyntymäpäivänäni, ja olen kasvanut harripojan kanssa samaa tahtia. Nyt minulla on tietenkin ne kaikki omana, enkä edelleenkään ymmärrä mikä niissä on niin hyvää että tartun sarjaan aina uudestaan ja uudestaan. Mietin myös muita kirjoja, joihin en kyllästy koskaan. Sormusten herrat on tietenkin luettu, mutta vain pariin-kolmeen otteeseen. Silmarillion on yhä myös yksi suosikeistani. Gavin Baddeleyn tietokirja Goth Chic on vain jotenkin todella inspiroiva ja mielenkiintoinen. Siinä on lueteltu niin paljon mahtavia bändejä, elokuvia ja kirjoja, että minulla riittää loppuiäkseni tekemistä niihin tutustumisessa. Siinä on kirja, jota selailen jatkuvasti, ja johon palaan aina uudelleen.


Olin etsinyt tätä kirjaa jo monta vuotta tuloksetta, kunnes sattumalta törmäsin siihen kirpputorilla! En voinut uskoa tuuriani, eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun löydän kirpputorilta jotain mitä olen himoinnut kauan. Mainittakoon eräs THE CROW-SARJAKUVA OMG jonka olin halunnut niin kovasti itselleni vuosikausia ja kas, siinähän se eräänä tavallisena päivänä pönötti kuin taivaasta lähetettynä.



Tämä sarjakuva on minulle hirmuisen tärkeä monestakin syystä. Muistan olleeni ihan pieni ja ihastelleeni veljeni (joka kuoli kun olin kahdeksan) piirroksia, hänellä oli tapana piirrellä Eric Dravenia. Nimenomaan tätä sarjakuvaversiota, vaikka katselimme yhdessä sitä elokuvaakin kyllä. Se kuului suosikkielokuviini  noihin aikoihin. (Mistä tulikin mieleeni, olen ollut hieman kieroutunut lapsi. Veljieni ansiota. Ensimmäinen oikea bändi josta pidin oli Dismal Euphony 6-7-vuotiaana, vaikka kuuntelin kyllä Smurffeja, Aquaa ja Spice Girlsejakin.)

Muita moneen kertaan luettuja kirjoja, jotka löytyvät hyllystäni ovat ainakin Shakespearen Hamlet, Anne Ricen vampyyrisarja, Chuck Palahniukin Fight Club ja Kingin Carrie. Ja tietenkin Nemi, muutamat omistamani lehdet ja yksi kirja luettu moneen kertaan läpi.

Aika mennä nukkumaan, tahdon herätä ajoissa ja laittautua kerrankin kunnolla!

2 kommenttia:

  1. En olekkaan tuohon The Crown sarjisversioon koskaan tutustunut, täytynee etsiä se käsiin!

    VastaaPoista
  2. Todellakin suosittelen kyseistä sarjakuvaa, aivan upeaa piirrosjälkeä ja tuo aivan uutta syvyyttä tarinaan, plus sen versio Ericistä on mielestäni sata kertaa kuumempi! ^^

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.