perjantai 28. tammikuuta 2011

Kummallisuuksia

Muumi-päivä tänäänkin, viimeksi katsoinkin niitä sunnuntaina kirjoittaessani edellisen postauksen.

Suunnittelin päivällä taas mitä kirjoittaisin tänään blogiin, sekä unohdin autuaasti jok'ikisen keksimäni überjännittävän aiheen. Onneksi mielikuvitusrikkaana tyttösenä keksin tuota pikaa uutta tilalle. Sitä ennen viikon camwhore:

Tiistaina violettia.


Keskiviikkona vaaleanpunaista.

Torstaina sängyssä peiton alla.
Perjantaina kynähame ja korsetti, tosin ei kuvatodistusaineistoa.

Tyylini taitaa olla melko vaihteleva..?

Huono omatunto, tunnen olevani uskomaton surkimusluuserityperys kun en aina pysty menemään töihin (työharjoitteluun), kuten tämän viikon torstaina. Miten muut ihmiset pystyvät siihen niin helposti, miten muut jaksavat viisi - tai enemmän - päivää viikossa, minulle optimaalisin työviikko olisi ma-ti, keskiviikko vapaata, to-pe ja 5-6 tuntia päivässä. Stressaan suorastaan naurettavan paljon kaikesta mitä minun pitää tehdä. Saan monenmonta paniikkikohtausta ennen kuin saan varattua ajan hammaslääkärille tai hoidettua jotain muuta. Menetän usein yöuneni murehtimisen takia. Eilen illallakin menin sänkyyn kymmeneltä, luin hetken, yritin nukkua, kahdelta vielä pohdin typeriä juttuja jotka eivät pohtimisella parane. Nousin pesemään hampaat äkillisessä bakteerikammossa. Aamulla oli herkkua herätä.

Tämä on silti ollut ihan hyvä päivä, tein töissä mukavia juttuja ja vietin pari tuntia poikaystäväni luonakin. Tunsin oloni kauniiksi koko päivän. Sain iltapäivällä omenapiirakkaa ja lounas oli lasagnea. Täytyisi opetella keskittymään elämän pieniin hyviin asioihin, omg kliseen huippu? Mutta kun niin se on, siitä päivä lähtee kirkastumaan.

Rahahuoletkin ovat hetkellisesti ohi kun isä lahjoitti synttärirahaa.

(Maanantaina on paras tulla postissa edes yksi synttärikortti joltain tai suutun koko maailmalle!)

Ja äitikin lupasi tehdä juustokakkua, jos tulen merkkipäivänäni, eli silloin maanantaina sinne kylään.

Iski outo aavistus, että tämä blogimerkintä on kummallisen sekava. Erityisen sekava. Lisäksi unohdin taas sen aiheen mistä minun loppujen lopuksi piti ihan oikeasti todella kirjoittaa. Kirjoitellaan niissä merkeissä sitten toiste, kun ajatus kulkee hieman paremmin.

Minulla on jo seitsemän (7) lukijaa, ihan kuin jollain oikealla blogilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.