sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Näkinkenkiä

En joulun jälkeen nähnyt tarpeelliseksi esitellä lahjasaalistani. Se olisi saattanut olla ihan mielenkiintoistakin (ainakin sain ystävältäni muovisen Uzin), mutta ei välttämättä lukijoiden kannalta. Nyt minulla kuitenkin tuli halu esitellä kaksi saamistani lahjoista, ihan vain niiden kauneuden takia. Äiti lahjoitti tämä ihanan keijukaispatsaan:

Istuu sienellä <3


Poikaystävältäni sain suurehkon karusellin, joka on ehkä kauneinta mitä olen koskaan keneltäkään saanut lahjaksi. Olen tohkeillut tämän karusellin kanssa koko tammikuun, ja himoitsin sitä pitkään jo ennen joulua, mutten raaskinut ostaa. Saatoin ehkä ohimennen pikkuisen mainita karusellista miehekkeelle, ei tietenkään mitään taka-ajatuksia joulun lähestyessä...



Se soittaa kappaletta Memories ja hevoset pyörivät.

Kuvanlaatu on toki upea, lukulampun valossa äsken kuvasin.

Minulle iski tänään myös outo hinku katsoa Muumeja pitkästä aikaa, joten avasin fin-tv.com:n ja aloin katselemaan jaksoja alusta asti. Olin pienenä hirveä muumifani, minulla oli niitä VHS:lla ties kuinka paljon, ja muistin kaikki vuorosanat ulkoa. Pelkäsin mörköä hirmuisesti, ja isoveli tietenkin sitten kiusasi aina juuri möröllä, osoitti ikkunaa ja huusi "MÖRKÖ!" jolloin minä juoksin itkien äidin helmoihin. Minulla on vieläkin tallessa kaikki Muumi-kortit joita keräsin noihin aikoihin, mintunvihreässä kansiossa hyvässä järjestyksessä. Muumit ovat nykyään aika ylihypetettyjä, niitä tursuaa liikaakin joka paikasta. Kaikkea mahdollista niihin liittyvää krääsää on myynnissä. En kiistä etteikö Muumilaakson Tarinoita olisi yksi parhaista lastenohjelmista mitä olen katsonut, mutta rajansa kaikella. Muumimukien kerääminen esimerkiksi, melko hullun hommaa mielestäni. Tosin mikä minä olen sanomaan, keräilijäluonne itsekin, eivätkä omat keräilynkohteeni sen fiksumpia ole. Kaiken lisäksi kummitädilläni on tapana hankkia minulle syntymäpäivälahjaksi muumimuki! En minä sitä kyllä huonona lahjana pidä, itse en kuitenkaan ostaisi. Siltikin, Muumi-innostus on jo niin suurta ja näkyvää, että välillä ärsyttää koko pulleat virtahepopeikko-olennot.

Kuitenkin, kun tänään katsoin ensimmäistä jaksoa jossa Mörkö esiintyy, nousi ihoni kananlihalle ja selässä kulki väristyksiä. Jokin siitä lapsuuden pelosta lienee jäänyt jäljelle, vaikka minulla on Mörkö-pehmolelukin.



Mitä ihmettä, on jo ilta! Olen istunut koko hemmetin päivän koneella kuuntelemassa musiikkia ja katsomassa Muumeja... Voi taivahan vallat.

No jos nyt vielä pari jaksoa.

4 kommenttia:

  1. Uusi lukija ilmoittautuu :) Täällä oli paljon kauniita kuvia ja hyviä tekstejä (luin lähes kaikki). Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kovasti kannustuksesta. ^^

    VastaaPoista
  3. Hei vain, Miss Chaos, täältäkin löytyy uusi lukija. Kuten Mistress Mystral ylempänä kertoi kuvat ovat kauniita ja muutenkin kirjoitat hienoa tekstiä. :')

    VastaaPoista
  4. Ooo, onpas mukavaa saada positiivista palautetta. Kiitoksia ^^

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.