sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Pim, olet hypnotisoitu!

Minun piti mennä nukkumaan, mutta sitten silmiini osuikin kamera, ja yksi asia johti toiseen, eikä minua enää nukutakaan. Tai nukuttaa, muttei enää huvita nukkua. Minun ei ollut alunperin tarkoitus valvoa tänä iltana/yönä näinkään pitkään. Kuuntelen Viikatetta pitkästä aikaa, mukavaa välillä tällaista hieman erilaista kuunnella kuin yleensä. Tosin minä kuuntelen kyllä aika monenlaista musiikkia. Kyllä, aivan, muutakin kuin bläkkistä, *GASP*

Pistetään kuitenkin päivän asu nyt kun innostuin kuvaamaan itseäni. Salamapläjäys jihuu. Ainoa, jossa värit eivät vääristyneet. Tosin en tiedä mihin se taas yritti tarkentaa. Kameraparka. Blurrasin vain taustankin kun alkoi ärsyttää.

Minttua ja vähän vaaleanpunaista
Happy Tree Friends -paita \o/
My Little Pony -kädenlämmitin, tehty lasten sukasta
Aina yhtä ihanan naiivi omatekemä kaulakoru
Ja tiikeritossut!

Sain tänään veljeltäni uuden kännykän. Tämä on Samsung Galaxy, aivan liian hieno ja kallis ja hi-tekkiä minulle. Mutta ainakin voin soitella ja pelata kalastuspeliä. Ihan ilmaiseksi sain, veli on hieno mies. Käytiin velipojan kanssa tänään kotonakin iltavisiitillä saunomassa ja pelattiin erä Mallorcaa, jännä ja erikoinen lautapeli. Minulla on nyt sitten myös luettavaa illoiksi:

Ensi syksyksi metsästyskortti.

Ja veli toi kirpparilta hamstraamiaan Roope-Setiä kassillisen.

Mummon luonakin taas käytiin, ja päiviteltiin sitten kuinka mainioita ruokia mummolla on tapana kokkailla. Syötti meille yksinkertaista kermaista uunilohta, enkä taatusti missään ole ikinä syönyt niin hyvää sellaista. Mummolla on tapana hauduttaa ruokia kauan, niin kauan että se on melkein liikaa. Niin kauan, että ruoka menee ihan pehmeäksi ja ainekset imevät itseensä makua toisistaan. Kekseliästä, vanhanaikaista yhdistelyä. Yksinkertaista, maukasta. Toivon, että joskus minunkin kokkaustaitojani vielä kehutaan suu kostuen.

Enkö näytä siltä, että syksyllä rämpisin maastokamppeet päällä metsässä ase olalla? Tietäisitpä vain, kuinka maajussi turvejuntti traktorikuski lampaanpaskainen metsässä rymistelijä osaankaan olla. Jänskättää vain se koe. Ja se, tuleeko minusta sittenkin ihan surkea metsämies, en ikinä osu mihinkään tai edes näe yhtään lintua tahi jänöä. Hävettää melkein valmiiksi.

Ja aiheeseen sopivia kuvia viime syksyltä.



Ei niitä ollutkaan kuin pari julkaisukelpoista. Kummasti hirveän ylivalottuneita.

Mikähän puutostauti se on kun kynnet hajoavat ja katkeilevat? Kalsium? D-vitamiinia ja maitotuotteita ostamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.