keskiviikko 16. helmikuuta 2011

"Y: Minua itkettää yksin yöllä"

En minä tiedä mikä juttu se sitten on kun illasta toiseen pelkään yötä, pelkään nukkumista, pelkään seuraavaa päivää. Toivon, että iltahämy kestäisi ikuisesti, voisin vain istua ja ajatella jotain muuta kuin huomista, voisin lukea blogeja, kuunnella musiikkia ja haaveilla. Voisin lakata kynsiä, leikkiä tukalla ja askarrella. Mutta yö tulee aina. Pelko tulee aina. Seuraava aamu tulee joka ikinen kerta. Eilisilta oli paha. Tämäkin ilta tuntuu pahalta. Pahenee ilta illan perään. Mitä sille voi tehdä? Aikaa en voi pysäyttää, yötä ja aamua ei voi välttää. Toisinaan aamulla leikin, ettei se koskaan tullutkaan, ja jään sänkyyn makaamaan ja itkemään. Toisinaan leikin ettei yötä koskaan ollutkaan, ilta jatkuu suoraan päivään, iltapäivään kun minun ei tarvitse mennä ihmisten ilmoille enää. Hyppään sopivasti yön, aamun ja keskipäivän yli. Kukaan ei huomaa mitään, eihän?

Asiaa ei todellakaan auta se, että minulla on huomenna aamulla aika hammaslääkärille. Tiedän, että hampaassani on reikä. Tuolla samassa paikassa en ole ikinä käynyt hammaslääkärissä. Mahtava yhtälö: uusi paikka, uusia ihmisiä, ahdistava tilanne, tuntematon tunkee sormiansa suuhuni, sattuu ja PRRRRRR ja haistan kumihanskat ja pelkään oksentavani justiinsa. Puhumattakaan siitä, että se maksaa.



Yöt ovat pahimpia. Yöllä ajatukset ja pelot saavat vallan. Yötä ei voi vältellä. Yöllä on yksinäistä, kaikkein yksinäisintä on valvoa ja katsoa jonkun toisen nukkumista. Rauhallista unta. Minne ne pelot voisi piilottaa yöksi? En uskalla pestä meikkejä, pukea yöpukua, sulkea valoja ja mennä sänkyyn. Sängyssä peiton alla asuu hirviö jolta en pääse pakoon. Pimeässä ajatukset heräävät. Eikä täällä ole ketään suojelemassa minua.



Rauhoittava asia: soitin äidille, lupasi viedä minut aamulla sinne hammaslääkärille. Äiti on ihana <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.