keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Dreaming


Katsoin viime yönä sen The Craftin, jonka imutin tuossa päivänä muuanna. Tosiaan pidin siitä joskus monta vuotta sitten kun se tuli telkkarista, olin jotenkin suuresti vaikuttunut kaikesta siinä. Päätin vihdoin ja viimein katsoa sen uudestaan. Ja kas. Ei se elokuvana ehkä niin loistelias ole, mutta pidin siitä silti oikein kovasti. Monet jutskat tässä symboloivat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä asioita, ja yhdessä todella random kohdassa jopa itkin, se vain nostatti tunteita. Olen tunnetusti melko suvaitsevainen elokuvien kauneusvirheille, hölmöyksille ja juoniaukoille. Minulle tärkeintä on tunnelma, heräävät ajatukset, kaikki sellainen.


Kaikkein ihanin oli tietysti Fairuza Balkin esittämä Nancy. Huomasin toivovani, että olisin itse ollut yhtä röyhkeä, itsetietoinen ja ulkoisesti vahva yläasteaikoina kun olin opettajien ja oppilaiden silmätikkuna. Huom: ulkoisesti vahva, Nancy oli tietenkin vain herkkä teinityttö joka yritti saada kaiken ja hieman niksahti. Tai jotain sinne päin. Kyllä te tiedätte.


Tämän elokuvan puvustus oli inspiroivaa, tottakai. Ysäriteininoitia, haloo, ilman muuta minä tyksin, olen aivan kikseissä vieläkin: Tänään lähdin hammaslääkärille noitien inspiroimassa asussa. Muillakin oli toisinaan mielenkiintoista päällä, mutta Nancy varasti tietenkin shown itselleen koko ajan. Alkupuolen valkoinen kauluspaita-tumma koulupukuhame-niittichoker-tummanpunainen huulipuna-ristikorvikset-sliipattu tukka-tyyli puri, ja etenkin lopun hullu pörrötukka-teräväkärkiset nyörinilkkurit-kolme eri rukousnauhaa kaulassa-paljon pitkää liehuvaa helmaa-ne tummat huulet-look iski oikein kunnolla. Me wants, me wants! Tykästyin jostain kymman syystä myös viimeisimmässä kuvassakin näkyvään asuun, tuollainen verkkopaita, päällä lyhythihainen kauluspaita, jalassa mätsäävät legginssit omg ja paljaat varpaat. Kyse oli varmaan Fairuzan hurmaavasta takamuksesta ja jaloista...

Joka tapauksessa, krhm innostuinpas jaarittelemaan... Näin viime yönä sitten unta noidista. Se oli kerrassaan mekapäheä uni, siitä tulisi kulttiklassikko jos sen joku filmatisoisi! Ehdin jo koko päivän sovittaa unen palasia elokuvajuoneen, enkä enää ole ihan varma mitkä osat ovat unesta ja mitkä keksin jälkeenpäin. En viitsi kirjoittaa sitä tähän tarkasti, koska hävettää (kaikki nauravat ja pitävät tyhmänä ja ÄÄÄ), mutta jaan ainakin jotain:

Nuori noita on lapsena tavannut vanhan noita-akan ja aikuisena tapaa tämän vanhuksen oman lapsen, jo keski-ikäisen naisen, joka on myös noita. Plaaplaaplaa, päähenkilö saa tietää kaikenlaista, vanha kääkkä on kuollut, tämän tyttärellä on kaksoissisar jossain päin maailmaa, hyvin vahva noita, päähenkilö lähtee etsimään, löytääkin, ja sitten seuraa mielenkiintoista. En osaa kuvailla mitä kaikkea tapahtuu. Vanhempi noita opettaa päähenkilöä herättämään kykynsä, astumaan eräänlaiseen toiseen todellisuuteen. Siellä kaikki on rumaa ja pelottavaa, jopa nämä noidat muuttuvat sellaisiksi hurjan näköisiksi. Helvetti kun tämä kuulostaa tyhmältä selitettynä. Yksityiskohdat valuvat pois muistista. Toisesta todellisuudesta löytää asioita, kunhan voittaa pelkonsa. Täytyy oppia käsittelemään pelkoa, tuntea itsensä. Ei valtaa vaan tasapainoa. Vanhoja rakennuksia ja kellareita, mystisiä esineitä, paljon pelkoa. Niin paljon tunteita tässä unessa, ehkei sitä voikaan muuttaa elokuvaksi. Mutta se oli todella hyvin vaikuttava uni. Tunnen jopa pysyvästi muuttuneeni jollain tavalla.

Kaikki se symboliikka joka katoaa muistista koko ajan! Tule takaisin prkl, tahdon ymmärtää! Tärkeä uni! Minun on pakko hankkia unipäiväkirja ja opetella kirjoittamaan siihen joka päivä.

Nojaa, ei minulla kai muuta.

2 kommenttia:

  1. hahaa, mäki näin viime yönä unta noidista! :D tosin buffylla voi olla jotain osuutta asiaan..
    anyway, kiva postaus. n_n

    VastaaPoista
  2. Oli selvästi joku noitien yö ^^ Kiitän kohteliaisuudesta.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.