sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Liikaa surua





Varoitan nyt sitten hyvin henkilökohtaisesta ja katkerasta tekstistä. Ei ole pakko lukea.


Pelkään pahoin, että jotain on pahasti vialla.

Toivon sen olevan ohimenevää. Vaikka tiedänkin, ettei se oikeastaan ole.

En osaa aivan selittää, missä on ongelma. Ellei sitten kaikessa. Minussa. Minun pääni sisällä. Minä en kykene pitämään elämästäni ja hyväksymään itseäni. Tunnen, että olen pienestä asti padonnut pahan olon sisälleni, syvälle piiloon. Aina salaisuus numero yksi oli se, ettei kenellekään saanut kertoa kuinka paha olo minulla oli. Koskaan ei saanut paljastaa. Jo ihan pienenä, ennen kouluikää. En luottanut, en kertonut. Tiedän aina näytelleeni, näyttelijä, sitä minä olen ollut koko ikäni. Halusin teatterin lavalle, jotta voisin näytellä jotain muuta. Katsokaa, olen onnellinen. Kävelin pehmolelu kainalossa taloa ympäri enkä voinut olla rauhassa. En edes ajatellut sitä niinkuin voisi kuvitella minun ajatelleen. Se oli minun häpeäni, olin sairas, kukaan ei saa tietää. Eikä kukaan saanut, kukaan ei epäillyt, ei koskaan. Ei vanhemmat, ei ammatti-ihmiset. Se oli minulle luonnollista - kunhan vain esitän tarpeeksi vakuuttavasti, olen yksi muista.

Alan vuotaa yli. Ehkä se on siinä. Yksinkertaisesti maljani täyttyi. Nyt vasta.

Mitä tästä seuraa? Olen käynyt eri terapeuteilla kai 7 vuotta. En kai minä nyt heille ole mitään kertonut. En todella. Selitän ja selitän ja selitän, hyvin mielenkiintoista, näinkö sinä ajattelet, mutta en mitään mistä minun oikeasti tarvitsee puhua. Miten minä saan apua? Lääkkeistä?

Kenelle voin puhua? Kenen niskaan voin katkeruuteni kaataa? Keneen voin luottaa?

Mihin minä puran tämän? Blogiinko?!


Yksin en pysty itkemään. Tarvitsen ärsykkeen ulkopuolelta, ja sitten itken koko elämääni sen yhden pienen asian varjolla. Hetkessä olen taas hyvällä tuulella, ja puoli tuntia myöhemmin itken taas kuin en olisi elämässäni iloista asiaa kohdannutkaan. Tämä käy raskaaksi, hyvin raskaaksi taas. Mistä minä saan apua?

Oikeassa olit, ei minua näe kukaan.

2 kommenttia:

  1. Hei terriblestä vierailulla ja laitan sympatia halauksen. (Elfie) Kaikilla vähänkään herkemmillä, luovemmilla taitaa olla vaikeuksia henkisen hyvinvoinnin kanssa nykymaailmassa... Toivon voimia ja rohkeutta itsesi etsimiseen! (Ps. Olet hyvin kaunis!)

    VastaaPoista
  2. Kiitän kauniista sanoista. Tuli hyvä mieli. ^^

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.