torstai 3. maaliskuuta 2011

Come here, I think you're beautiful ♪

Tämä on taas ollut niitä päiviä. Se alkoi oikeastaan jo eilen illalla. Olen vain kiukutellut, itkenyt, möksöttänyt, ollut vihainen ja itkenyt taas, tai itse asiassa enemmänkin vollottanut kuin viimeistä päivää. Olen suuttunut poikaystävälleni, ainoalle ihmiselle jolle en ikimaailmassa tahtoisi huutaa tai möksöttää. Asiaa ei toki auttanut se, että tänä aamuna piti nousta melko aikaisin ja lähteä hammaslääkäriin. Viimeksi en päässyt edes sinne asti. Nyt kun oli uusi aika, tiesin, että minun on pakko mennä. Pelkäsin hirveästi, ja purin sen siihen ainoaan ihmiseen joka siinä tulilinjalla sattui olemaan. Hävettää. Hammaslääkärisetä oli oikein mukava ja helläkätinen, eikä minulla edes ollut reikää, vaikka olin siitä aivan varma. Olen viikkokausia stressannut hirmuisesti hammaslääkäriä, poraamista, eikä siellä sitten ollutkaan mitään vikaa. Kivut johtuvat pienestä purentaviasta ja leuan jännittämisestä. Kas. Paljon melua tyhjästä? Onnistuin kuitenkin omin voimin lähtemään aamulla, onnistuin pukemaan ja meikkaamaan ja jopa pikkuisen syömään. Bussissa pelkäsin, että kaikki näkevät minun itkeneen, mutta päätin, ettei sillä ole väliä vaikka näkisivätkin.

Hammaslääkäriltä päästyäni olin helpottunut ja selvästi hyvätuulisempi. Soitin poikaystävälleni ja pyytelin anteeksi purkaustani. Ja minua hävettää yhä. Tulin kotiin ja nukuin parin (kolmen) tunnin päikkärit. Tulin lukemaan blogeja. Kuuntelen The Sisters Of Mercya.

Tänä iltana vaalennan taas tukan. Kokeilen ehkä myöhemmin uudestaan jotain shokkiväriäkin, kun tykästyin.

Pari kuvaa eiliseltä.

Uskalsin ensimmäistä kertaa pukea pikkuisen pinkin kirpparilöytöni.
Peilikuvalaatua *peukku*

Hölmöilyä.

Toissapäivän ostoksia tässä kuvassa.
Poikaystävälle synttäripallo :D
Löysin Henkalta ja Maukalta mintunvihreän neuleen, ah vihdoin sitä väriä löytyy kaupoista taas! Seppälän lastenosastolta myös somia juttuja:

Himoitsin tätä monta päivää kun ei ollut yhtään rahaa.

Tuo pupupaita on jotain ihaninta.
Lastenosaston paidat/topit tuppaavat olemaan mukavan pitkiä, ei jää masu paljaaksi. Taitaa olla paras mennä raapimaan kasaan jotain syötävää, ennen kuin muutun taas pahantuuliseksi peikoksi. Vielä päivän naama for no reason.

Itkun ja pitkien päikkäreitten jälkeen.
Näin viime yönä unta, että kirjoitin jotain todella hienoa blogimerkintää, johon tuli mahtavan upeita kuvia ja mielenkiintoisinta tekstiä ikinä. Muistaisinpa vain, mitä kirjoitin.

EDIT: Iloinen yllätys, unohdin, että minulla on jääkaapissa äidin tekemää porojuustosoppaa! Nom nom, nyt on hyvä mieli ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.