torstai 14. huhtikuuta 2011

Eyes once so magnetic now just look empty






Olen koko päivän miettinyt blogipostauksen kirjoittamista, mutta mieli on pysynyt tyhjänä ja kirjoitusinto laimeana. Sen sijaan raapustelin muistikirjaani tyhmiä juttuja, piirtelin SatW:n hahmoja (hemmetin hauska sarjakuva btw, suasittelen, lempparini on tietenkin Finland) ja jotain symboleja ja tajusin kirjoittavani nykyään melkein yksinomaan blogiin, muistikirjan kustannuksella. Mutta blogiin ei voi kirjoittaa samalla lailla. Blogi on myös muita ihmisiä varten siinä kuin itseäkin, blogin teksti tulee olla muiden ymmärrettävissä, eikä se koskaan voi olla yhtä henkilökohtaista. Huomaan vieraantuneeni ajatuksistani ja kirjoittamisesta. Yritän tästä lähin kirjoittaa muistikirjaan taas paljon, kaikkea mahdollista. Tahdon lukea sitä vuosien päästä ja ymmärtää itseäni.



Katsoin eilen illalla sen elokuvan Vuosi Nuoruudestani, siitä muistikirjakin itse asiassa tuli mieleeni, Susannan päiväkirja oli hänelle niin tärkeä. Leffa oli mainio, tykkäsin kovasti! Melko ahdistava joiltain osin, sopii liian hyvin tämänhetkiseen elämääni. Aloin miettimään omaa mieltäni ja ajatusmaailmaani, ja se pelottaa minua hieman. Ei siksi että pelkäisin olevani hullu. Monimutkaisempaa. En osaa selittää. Mutta elokuva oli ihana, naurettava ja itkettävä ja ahdistava.


Tänään olen viimein keksinyt ketä äänestää. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, totta totisesti. Äänestyspäivä on jo sunnuntaina, enkä ehtinyt ennakkoäänestykseen. Jännittää, en ole ikinä ennen äänestänyt yhtään mitään missään.


Tänään olen myös kuunnellut ruotsalaista metallia ja mähönnyt koneella koko päivän. Otin oikein asiakseni etsiä ruotsalaisia bändejä joita en ole ennen kuunnellut, sain vain kumman mielihalun. Katsoin myös ruotsalaisen elokuvan Let the Right One In, joka tuli telkkarista tuossa päivänä muuanna, mutta minulla kun ei ole telkkaria, niin piti hankkia se muilla keinoilla katsottavaksi. Se oli mukavan erilainen vampyyrileffa, ihan hieno. En ole syönyt juuri mitään, vähän keksejä ja näkkäriä ja teetä. En ole käynyt ulkona, en ole edes vilkaissut ikkunasta ulos. Vihdoin lepopäivä, mitään-ei-tarvitse-tehdä-päivä. Huomenna taas aikainen herätys - liian aikainen - ja pelottavaan verkostopalaveriin monen ihmisen tuijotuksen alle, kun ne puhuvat minusta... Juonivat pääni menoksi! Olen ollut flunssassa reilun viikon, onneksi se hellittää jo eikä mennyt pahaksi, kun joka päivä on pitänyt juosta jossain oudoissa paikoissa tapaamassa outoja ihmisiä.

Pääsiäiseksi lähden torniojokivarteen sukuloimaan.

Pärstäkuva eiliseltä, tänään en ole ihan parhaimmillani.
Puin sinnillä päälle lempikesämekkoni, alle vain pari alushametta ja päälle villatakki niin tarkenee.
Kesämekkojen paluu!
Tuo on muuten violettiruudullinen mekkonen, kirpparilöytö vuosien takaa <3
Minun pitäisi olla jo nukkumassa, jos meinaan herätä tarpeeksi aikaisin. Tarvitsen aamulla paljon aikaa, jos olen menossa uuteen ja pelottavaan paikkaan (lukekaa edellinen postaus), joten minun pitäisi herätä huomenna jo kuudelta. Tarvitsen tunnetusti paljon unta, 9-10 tuntia yössä, tosin se 12 tuntiakin täyttyy helposti, jos ei tarvitse nousta mihinkään. Mutta koska minua ei väsytä vielä, eikä huvita nukkua, päätin pärjätä vähemmällä. 6-8 tuntia on liian vähän, ja sitä vähemmän on aivan liian vähän. Mielestäni on helpompaa nousta ylös vain jonkun 3-4 tunnin yöunien jälkeen kuin 7 tunnin. Tiedä sitten onko se totta. Mutta tällä suunnitelmalla mennään, eli seuraa valvomista vielä kolmisen tuntia. Loogista. Erittäin. Taidan vetäytyä lukemaan kirjaa, alkaa koneella istuminen jo tympiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.