tiistai 26. huhtikuuta 2011

Sellaista

Tiedä sitten kuinka jännittävää kuvamateriaalia pääsiäiseltä sain, mutta isken nyt tähän jotain. Olin äidin kanssa kummitädin ja -sedän luona pari yötä, ja sellaisella suvun mökillä yhden yön. Näin paljon tätejä ja serkkuja ja jotain sellaisia. Ketä lie.

Isohkon porukan voimin oltiin paistamassa lättyjä.
Tuommoinen kotajutska se oli.
Keskityin vaihteeksi kuvaamaan kaikkea hyvin oleellista.
Nokun nätti karkkipaperi.
Oli jännää peittää sillä mm. äitin pää ja ottaa kuva.
Niin, hyyyvin oleellista.
Lopulta sidoin sen karkkipaperin tukkaan.
Peilit on jänniä!
Ponipaita. Tässä olin siellä kummitädin tykönä.
Sitten äitylin kanssa päätimme uskaltautua majailemaan Saarenpään mökissä yön verran. Sinne ei tule vettä eikä sähköä, sellaisella kamiinalla lämmitetään. Lämpesihän se mökki nopsasti, mutta ei ollut herkkua herätä viideltä aamulla siihen kun tunnen jäätyväni kuoliaaksi justiinsa. Äitikin jopa myönsi että on vähän vilpoista, ja turi heräteltiin uudelleen. Saarenpään mökki on ihan Torniojoen rannassa, Ruatti näkyy sieltä komeasti. Se on sellainen perikunnan mökki johon kaikki äidin sisarukset voivat mennä yöpymään jälkikasvuineen. Ymmärtääkseni :D

Siellä näkyy se Ruatti.

Mökillä istuskellaan hameessa ja kumppareissa...
Jäät sulaa paikoilleen.
Eipä siellä vielä hirveän nättiä ollut, mutta kesällä kyllä on!
Oli minulla hölmöjä videoitakin, mutta ei tämä nyt anna ladata niitä. Ensimmäistä kertaa minulla on muuten tämän kanssa ongelmia. Enpäs sitten tiedä mitä muuta. Olin tänään ensimmäistä kertaa Romotkella taidepajalla, siellä oli ihan jees ohjaaja ja tyypit, aloin piirtää jotain suurehkoa muotokuvaa mallista. Että sellaista. Suunnittelin tänään jo mitä muuta siellä voisi tehdä, ainakin maalausideoita on jo parikin.

Serbokroaatin kieli on minun korviini jotenkin seksikkään kuuloista. Olen huomannut tämän ennenkin. Onpa se lukemani mukaan äänestetty joskus slaavilaiskielistä kauneimmaksi. Tiedä sitten kuinka kauniita ne muut slaavilaiskielet ovat. No niin, tulipa vain mieleen tämä.

Ehkä ne uudet lääkkeet jo vähän auttavat? Tänään meinasi tulla paniikki mutta sitten se helpotti melkein heti ja muutenkin on ollut aika hyvä päivä. Vähemmän mielialanvaihteluita, ehkä. Tai sitten vain kuvittelen. Ainakin olen saanut aikaiseksi pestä pyykkiä kerrankin. Ihme homma. Toissailtana kotiuduttuani ja kirjoitettuani edellisen hyvin lyhyen blogitekstin, leikin taas kameralla nätissä keltaisessa ilta-auringon valossa. En minä tiedä.






Hän nauhan otti vyöltänsä, kietoi pienoisen kaulaan sen.
Ei enää kärsiä tarvi sun, minun lapseni, hyvästi jää.
Ja poskia kuolemankalpeita vielä kerran hän suutelee.
Nyt lapsosen hyvä olla on, ja pienoinen vaikenee.
-Astridin valssi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.