maanantai 16. toukokuuta 2011

Blaadiadiaa

Minulla ei ole totaalisen mitään hajua, toimivatko nämä hemmetin pillerit.

Olen syönyt niitä 26 päivää.

Minulla ei myöskään ole mitään halua kirjoittaa blogiin, vaikka sitten toisaalta on. Koukutuin tumblriinkin tässä päivänä muuanna, ja siellä on vierähtänyt tunti jos toinenkin muutamana yönä. Hupsista. Se on helppo, se on pirteä, se on hieno. Nämä tämmöiset "oikeat" blogit joihin kirjoitetaan paljon asioita, osaavat olla niin hemmetin masentavia. Huomaan lukeneeni viime aikoina liikaa surkeutta. Kirjoittaneeni surkeutta. Eläneeni surkeutta? Mitäpä sille voi, ellei sitten yritä ajatella jotain muuta ja odota toiveikkaana että kaikki kirkastuu. Se on ainakin ainoa tapa päästä yli paniikkikohtauksesta, btw tulipa vain mieleen.

Njaaaaah, noh, eilen tajusin jonkin jutun itsestäni. Sellaisen hienon jutun. Ominaisuuteni, sellainen sekoitus eri asioita, mitä minä olen. Aion opetella yhdistämään kaiken yhteen pakettiin sen sijaan että olisin koko ajan jotain muuta mitä hetki sitten olin. Aloitin helpoimmasta, eli vaatetuksesta. Yhdistin jotain mahtipontista jööttimäisyyttä mintunvihreään ja lapsellisuuteen. Se oli lystiä.

Löytyy vain naamakuva.
Siinä kuitenkin näkyy ainakin kaulakoru ja naamablingit. Ja mintunvihreä huppari joka mätsäsi täydellisesti jäätelöön jonka ostin jätskikiskalta <3

Lähdin käymään Anttilassa mielessäni uudet lakanat. Puoli neljältä - sunnuntaipäivänä - olin keskustassa ja kaikki kaupat olivat joko juuri menossa kiinni tai jo menneet. Haksahdin pyörähtämään nopsasti Seppälässä, ja isojen tyttöjen osastolla oli sellainen toppi, jonka näin selvästi itseni päällä mukavana, löysänä mekkosena. Taisin sitten ostaa sen, vaikka olen muka ollut ostamatta mitään. Jotenkin se toisinaan unohtuu. Varsinkin kun sossu on niin mukava että ne siellä ajattelee "vooooi pikku tyttö parkaa ota rahaa" for no reason. Tai on kai niillä jokin syy, joka on minulle hieman epäselvä.

Wiiiii pelhosia.
Onneksi Anttila kuitenkin on sunnutaisin kuuteen asti auki, niin ehdin hiplailemaan siellä vaikka kuinka kauan niitä lakanoita, ja miettimään ja pyörimään ja hiplailemaan, lopulta löysin kuitenkin yhdet kivat kohtuuhintaiset.

Jotain tämmöstä, jännää eikö?

Sitten näköjään päivänä muuanna oli jännää taas kameran kanssa.

Yritin kovasti nähdä kauneutta koivissani.

Mutta sen kuvaaminen ei ainakaan onnistunut.
Very interesting. So long.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.