maanantai 9. toukokuuta 2011

Lament

Suunnittelin kirjoittavani tänään oikein kunnon ison melko asiapitoisen postauksen kuvineen. Oh screw this.

Tänään tunsin itseni kauniiksi. Ainakin ihan pikkuisen. Vaikka ulkona kävellessäni pohdinkin koko ajan ovatko jalkani liian paksut ja käyrät tai kävelenkö tyhmästi yms.




Sunnuntaina käytiin kiinalaisessa ravintolassa buffetilla, söin ensimmäistä kertaa elämässäni sushia. Oli se ihan jees, mutta illalla kotona käydessämme kun söin äitipuolen paistamia sisäfileepihvejä, totesin että kyllä kotiruoka aina voittaa. Minun ei pitäisi ikinä käydä buffetissa, tiesin sen kyllä. Minä en syö niin paljoa, että se olisi kannattavaa (paitsi ravintolan kannalta), mutta nyt kyllä yritin tosissani, ja ravintolasta poistuessani olinkin varma, että nyt olen ensimmäistä kertaa ylittänyt rajani. Pitkään tuntui, että ei pysy sisällä. Ähky on ihan hirveä tunne. Ja eikun illalla vaan vielä pihvejä jyrsimään. Ai jumankekka, tulee paisuva olo. Hai Longissa oli kyllä sen verran hyvää teetä, että olisi melkein pitänyt vain särpiä sitä koko ajan kun muut - eli veli, äiti ja äidin miesystävä - söivät.

Eivät ne pihvit ehkä niin komeita olleet, mutta sairaan hyvää.
Hoksasin myös, että äitipuolellani on ihanan soma nauru, mummolla on paljon samoja ilmeitä ja eleitä kuin isällä, minulla on melko hyvä ryhti ja löysin vahiknossa vanhan koulukaverini blogin.

Lauantaina tuli perheenlisäystä.

Neljä pientä mustaa makkaraa. Milla ei tykkää kameroista :(
Koiranpennuissa on sellainen ominaistuoksu, en pysty oikein kuvailemaan sitä. Jos olette koskaan olleet tekemisissä ihan pienten pentujen kanssa, tiedätte mistä puhun. Sellainen maidon ja maitokakan ja vauvan ja äitiyden tuoksu. Se jos mikä on kotoisa aromi. Meillä on syntynyt koiranpentuja melkein joka kevät niin kauan kuin jaksan muistaa. Ja kauemminkin ehkä. Toinen tuoksu mistä tykkään on lehmät ja se rehu mitä niille syötetään. Meillä oli lehmiä kun olin pieni. Aina joskus jossain sattumalta lehmiä nuuskiessani tulee fläsäreitä lapsuudesta.

Sattuipa myös niin, että hieno kaverini M oli kylässä lauantaina. Se on suuri juttu, koska minulla ei ole täälläpäin yhenyhtä kaveria enää, ukkoani lukuunottamatta. Siispä kun jotakin kivaa tyyppiä näkee, se on oikein sellainen tilaisuus. Kuvia lauantai-illan kävelyreissusta.



ROI SKINS MURSKAA! Ja joku törkimys oli sutannut sen >.<




Siellä se M viipottaa.
Piskuinen saari.
Johan se riittikin, paras mennä nukkumaan. Tuli tästä sittenkin melko iso postaus, asiapitoisuudesta en sitten tiedä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.