maanantai 27. kesäkuuta 2011

Pastels in darkness

Olen laihtunut. Kadotin noin viisi kiloa, ehkä enemmän, luullakseni parin kuukauden aikana, enkä tiedä teinkö sen tahallani. Huomasin kyllä jo jokin aika sitten syöväni hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Vähemmän lämmintä ruokaa, enemmän salaattia, pienemmän leipäpalan, enemmän juomista. Mutta aina kokonaisen kunnollisen aterian. Vatsan lähes täyteen, kuten tapanani on ollut. Täpötäysi vatsa tuntuu kuvottavalta, on aina tuntunut. (Söin äsken liikaa makaronilaatikkoa, koska löysin sitä pakastimesta purkillisen, enkä oikein halunnut jättää loppuja syömättä, koska se oli jo kertaalleen lämmitetty ja olisi mennyt äkkiä piloille. Nyt on paha olo.) Jotkut ovat huomanneet minun laihtuneen, siitä huomauttaminen tekee minulle kummallisen epämukavan olon. Aivan kuin se olisi salaisuus. Vaikka samalla olen salaa pikkuisen ylpeä itsestäni. En itse näe laihtuneeni, samalla tavalla kuin vanhemmat eivät itse huomaa jälkikasvunsa kasvamista, mutta sukulaiset kyläillessään aina näkevät sen. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, laihtuminen.

Minun pitäisi mennä suihkuun, nukkua, huomenna on aikainen herätys. Mutta ähky on ikävä, täytyy sulatella ensin. Ähky tekee pahan olon, mielikuvitus alkaa laukkaamaan, pelottaa, ja sitten tulee pahempi olo, melkein paniikki. Täytyy sulatella ja rauhoittua.

Kokeilin päivänä muuanna kerätä vaatekaapistani fairy kei -koordinaation.

Ponikoru on itse tekemäni, samoin tuo kaulakoruista pisin.
Ja rannekoruistakin suurin osa omaa räpellystä.
Ponipaita huuto.netistä, huppari Seppälästä.
Hame H&M lastenosastolta, kengät Demonian, kirpparilta.
Laukun toi äiti Pariisista monia vuosia sitten.
Olin melko tyytyväinen, en kuitenkaan ole koskaan hankkinut vaatteita nimenomaan tuo tyyli mielessäni, joten aika hyvin sattui kaikkea löytymään.

Juhannuksen vietin kotona isukin luona ukkoni kanssa. Siellä oli sisaruspuolia helluineen, ja oikeastaan siinä se. Ei suurensuurta porukkaa, emmekä me mitenkään oikein juhlineetkaan. Vaikutti perus viikonlopulta minun mielestäni. Kaikki olivat kännissä paitsi me kaksi, leikittiin hauvavauvojen kanssa, leivoin illalla yhdentoista aikoihin pullaa, tapahtui verinen äksidentti joka vaati yhden kuolonuhrin, sitten saunottiin, mentiin kahdelta nukkumaan. Lauantaina laiskoteltiin ja syötiin pullaa, illalla lähdettiin takaisin kaupunkiin laiskottelemaan vähän lisää. En kuvannutkaan juuri yhtään tänä juhannuksena.

Järvimaisemaa, melkoinen tulva ja Iikka.
Rantasauna, yhä tulvaa ja ukkoni.
Pikkumusti! Melkein kuolin niiden söpöyteen.
Muttakun ne on niin pulleita ja pörröisiä ja pieniä ;_;



Löysin viime viikolla kirpparilta tasan 10 ponia. Niistä 8 oli G2-poneja, yksi G1-poni ja yksi G3-mäkkäriponi, lisäksi kahden G2-ponin mukana tuli keskikokoinen leikkisetti (tosin luulen, että kahvilasetti on kaikkea muuta kuin täydellinen, ja hääsetti on ihan pikkuisen rikki). Tämä tarkoittaa sitä, että minulla on nyt kai 66 ponia, joista 18 on G2-poneja. Huomasin myös, ettei ponihyllylleni mahdu enää yhtäkään, joten otin tänään asiakseni  järjestellä kaiken uusiksi. Minulla on tässä alkovissa - jossa pidän sängyn sijasta tietokonepöytää - kaksi pitkää hyllyä seinällä, ja ponit olivat aiemmin niistä alemmalla. Päätin, että ylempi on myös pyhitettävä poneille, joten raivasin muun roinan surutta veks, ja sain juuri järjesteltyä kaiken nätisti.

Kustomit ja G-kakkoset ovat ylähyllyllä, leikkisetit poneineen, G1- ja G3-ponit alahyllyllä.
Lempparit CD-telineen ja kajareiden päällä.
Eiliseltä on vielä asukuva, kun päätin leikata punaiset farkkuni sortseiksi, koska en käyttänyt niitä juuri koskaan.

Huuto.netistä keväällä karjutut narinakenkulit.
Yläosana veljen vanha paita, lienee 20 vuotta vanha riepu.
Ihanan reikäinen, kulahtanut ja pehmoinen.
Ja naama.
I think that's all folks. Ruoka ehti sulaa mukavasti tätä kirjoittaessa jeii, joten aika rientää suihkuun ja sitten peiton alle lukemaan kunnes silmät tippuvat päästä. Now reading: Jeff Long - Helvetin Piirit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.