tiistai 12. heinäkuuta 2011

Raparperitaivas

Olinpa Oulussa pidennetyn viikonlopun torstaista maanantaihin. (Tosin en ollut tänäänkään työpajalla, syystä että.) Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni piknikillä, heitin vihdoin talviturkin, ja käytin kaikki rahani. Olipa hurjan kivaa nähdä pitkästä aikaa taas hienoa ystäväistä M:ää ja Oulua. Kuvia tuli paljon, mutta luulenpa, ettei suurin osa ole aivan julkaisukelpoisia.

Junassa.
Vihreä-harmaa meikki.
Nomnom kirsikoita.


Tykkääpi, ei tykkää, tykkääpi...
Torilla, säikähdin kun M otti kuvan.
Ostoksista vielä vähän kuvia, koska olen melko ylpeä löydöistäni, ottaen huomioon kuinka pieni budjettini loppujen lopuksi oli.
Romeo & Julia -koruliikkeestä macaron-leivos.
Tämä oli minulle jo melko kallis ostos.
Lasten hame Prismasta, repikää siitä.
Oli vielä halvennuksessa.
Tavaratalolinjalla, Cittarin biksut.
Komeasti mustalla taustalla musta Fiorellan mekko.
Yksiolkaiminen, muotoja nuoleva, pitsiröyhelöä.
Tämäkin täydellinen hellemekko Prismasta, halvennuksesta.
Ja toki Tokmannista ballerinat kympillä.
Olen koko kesän etsinyt vaaleanpunaisia ballerinoja törmäten vain pinkkeihin tai lasten kokoihin.
Siellä oli sitten tarpeeksi sopivat.
Kolusin läpi myös keskustan kirpparin, kuten aina.
Hamoinen.
Pitsitoppi.
Vaaleankeltainen toppi.
Übermakea hopiainen tekonahkatakki!
Ja ukkoni oli maailman somin! Olin luvannut tuoda jotain tuliaista, joten V päätti ilahduttaa minuakin yllätyslahjoilla.

Harvinaisen soma miniminihamonen ja bling bling -toppi.
Toivottavasti tuomani tuliainen oli läheskään yhtä kiva kuin nämä.




Kello on taas turhan paljon, ei tee mieli nukkua. Viime yönä nukuin sen verran monta tuntia, että päätin selviäväni hengissä jos tämä yö jää vähän vähemmälle. Minulla oli tuossa iltapäivällä melkoinen paniikkikohtaus piiiiitkästä aikaa, ja se lykkäsi parilla tunnilla kaikkea mitä minun piti tehdä. Sattumalta äiti tuli kylään juuri silloin, tuomaan mansikkakakkua (koska viime lauantaina oli edesmenneen isoveljeni syntymäpäivä ja äiti tekee yhä kakun joka vuosi) ja jutusteli kanssani jonkin aikaa, niin että unohdin ajatella paniikkia ja se meni ohi. Äkkiväkkiä olikin jo ilta enkä ollut vielä käynyt suihkussa, kirjoittanut blogiin, syönyt yms. Haluaisin katsoa vielä jonkin leffankin, mielessä pyörii Hocus Pocus jonka sain vihdoin hankittua.

Haluaisin vielä kirjoittaa pitkän sepostuksen siitä kuinka pelkään tulevaisuutta ja sitä kuinka kaikki muuttuu koko ajan eikä minulla ole yhtään minkäännäköistä aavistusta siitä mitä vuoden päästä tapahtuu, siitä kuinka ihmiset huomaamattaan painostavat minua koko ajan opiskelemaan tai tekemään sitä ja tätä, siitä kuinka kummissani olen itseni kanssa, ja siitä kuinka ahdistavaa ja pelottavaa kaikki on, ja siitä kuinka epävakaaksi tunnen itseni. Mutta taidan jättää tällä kertaa väliin.

Maalaan työpajalla maisemaa mieleni sisäisestä paratiisista. Maalauksen hienoin juttu on se, että kukaan ei voi neuvoa minua tai kritisoida ratkaisujani, sillä se on vain minun pääni sisällä, eikä kukaan tiedä, millainen sen kuuluu olla. Tavallaan rentoutustyö välissä, kun olen niin pilkuntarkasti ja kurinalaisesti tehnyt edelliset maalaukseni.

Hyv' yöt.

PS: Otsikko tuli siitä kun äiti huonon näkönsä kanssa katsoi tuota vaaleankeltaista toppia jossa on pilviä, tähtiä ja tähdenlentoja, ja luuli niitä tähdenlentoja raparperinpaloiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.