perjantai 15. heinäkuuta 2011

Silvery light

Kuuntelen Amorphista, tällä hetkellä uutta materiaalia koska en ole aikaisemmin siihen niinkään tutustunut. En ole vieläkään siivonnut, vaikka serkun juna on täällä aamulla kahdeksalta. Aivastuttaa, nenu on kipeä, ja räkä huilaa. Miksi juuri nyt tuli flunssa? Vaikka arkiviikkoni kestää vain kolme päivää (ajatelkaas!), se on ollut kamala. Tiistaina en päässyt työpajalle laisinkaan, keskiviikkona istuin siellä silmät punaisena ja meinasin menettää tajuntani silkasta uupumuksesta, enkä saanut ruokaa alas. Torstaina nukuin työpajan nurkassa sohvalla puolitoistatuntia, myöhästyin lounaalta pari tuntia, en saanut tauluun taaskaan aikaiseksi juuri mitään, ja olin aivan varma että kuolen väsymykseen. Iloista. Henkinen uupumus aiheuttaa fyysistä uupumusta. Kun vain voisi mennä tuonne sänkyyn kymmeneltä joka ilta. Muttakun ei. Unettomuudessani ei ole kyse oikeastaan siitä että makaisin sängyssä hereillä tuntikausia, vaan siitä, että istun tekemässä jotain muuta ja yritän olla ajattelematta yötä, nukkumista, unia, huomista, koska se jostain syystä pelottaa niin helvetisti. Ajattelen aina, että "ei se nyt ole niin kamalaa vaikken nuku" ja istun sinnillä hereillä, kun en sitten enää uskalla mennä lainkaan nukkumaan. Ja kas, kohta kello on kuusi, silmiä kirvelee, alan taas pukemaan ja meikkaamaan, lähden työpajalle, ja jälleen yksi ihana päivä edessä.

Se kuulostaa jotenkin siltä, kuin valvoisin tahallani. Ja joskus tuntuukin siltä, uskottelen itselleni, että tahdon vain jästipäisenä valvoa. Yritän tosiaan kaikin voimin vain ajatella kivoja juttuja, unohtaa se mikä peiton alla asuu. Pelko, yksinäisyys, ikuisuus, synkät ajatukset. Pimeys ja kuolema. Kunpa siellä sängyn alla olisi mörkö. Mutta se mörkö, joka sängyssäni asuu, piilottelee peiton alla, tuijottaa minua yöllä peilistä. Ja olen niin poikki joka päivä, paitsi silloin kun minun ei tarvitse ajatella huomista, eikä minun tarvitse mennä aikaisin nukkumaan. Silloin menenkin ihan mielelläni ajoissa nukkumaan, herään ihmisten aikaan, pidän mukavan aamun mahdollisesti ukkoni kanssa, ryystän teetä ja laiskottelen, en itkeskele enkä ahdistu. En tiedä mikä siinä velvollisuudessa herätä ja lähteä on niin kamalaa. Mikä jokaisessa paikassa on niin kamalaa? Kaikki koulut, työharjoittelupaikat, kuntoutuspaikat...


Vaikka kuinka paljon olisi univelkaa, vaikka kuinka loppuunkulunut kroppani on, mieleni ei aina rauhoitu. Se ei vain anna periksi. Ja fyysinen uupumus aiheuttaa taas lisää henkistä uupumusta, joka aiheuttaa lisää fyysistä uupumusta, ja niin edelleen. Ensi viikko minulla on lomaa. Loma alkoi siis tänään. Saan taatusti univelkani nukuttua pois ja piristyn. Mutta kas, mitenhän käy heti kun täytyy taas mennä työpajalle? Pää hajoaa, uni hajoaa, kroppa hajoaa, pää hajoaa lisää. Sairasloma? Siitä oli tänään puhetta ohjaajan kanssa. Taasko sairasloma. Enhän minä ole sairas. Vain väsynyt. Niin helvetin väsynyt. Aina vain sairaslomalla, typerä mieli ja typerä kroppa. Toimikaa!


Surkean säälittävää, kuka nyt ei jaksa käydä töissä kolmena päivänä viikossa? Kolme päivää viikossa työtä, joka on mielekästä ja kevyttä. Ja se on liikaa. Liikaa, ei voi olla totta. Ruoskin itseäni jaksamaan vaikken jaksa. Mikä ihme heikko surkea otus. Taakka kaikille.

Surkeus, yhyy buhuu. Elämä on rankkaa (saaaarioineeeeen).

Keskiviikon meikki.
Oulussa viime lauantaina olin ensimmäistä kertaa julkisella paikalla (Nallikarissa rannalla siis) niin, että arvet reisissäni näkyvät. Kukaan ei tainnut pistää merkille. Ehkä huomasikin, mutta en ajatellut asiaa. Niin hienoa oli olla rannalla, M:n kanssa,  Oulussa. Jälkeenpäin on kyllä ahdistanut asia. Katsokaas kun kukaan ei saa tietää että olen surullinen. En tahdo näyttää surulliselta ihmisten nähden. En tahdo kenekään huomaavan, että tunnen jotain. Sehän on heikkoutta, eikö niin? Silloin olisin helppo kohde, murskattavissa tuosta noin vaan. Tai jotain?

Pyh siivoaminen, minä menen nukkumaan.

6 kommenttia:

  1. Wow, I don't know what to else to say. I hope I understood everything right as Google translator doesn't always translate every word or even put what it translates into a grammatically correct sentence, but I digress -_-
    Anyway, I'm very sorry (even though that doesn't help) that you have such turbulent, chaotic thoughts bouncing around within the confines of your skull. I know I personally alos have much, much trouble getting to sleep 'cause I just can't turn my mind off either. I seriously think I'm a blossoming insomniac. It's not that I don't want to sleep or am scraed to sleep but I just can't turn off the cacophony of thoughts and voices (of character of mine, I;m not schizo...yet) thundering and echoing within the sanctuary of my skull. It's really frustrating some days. It's not dibilatating now due to my studies being dismissed for the summer, but before that it was a boxing match to get to sleep. I could probably stay up all night if I didn''t force myself to just think of nothing. Which doesn't work more than half the time.
    But let's get away from those depressing ramblings, I love your make-up and your jewelry that you're wearing. I really love that jeweled make-up pic. You have great talent (compared to some of the other blogs I've read :).
    I hope things get better for you and that you can relax. You at least deserve the peace and solitude of sleep in my opinion, every human being deserves that.
    -Kelli <3

    VastaaPoista
  2. I'm amazed you went through all that trouble using google translator just to find out what I'm writing :O

    It seems to me that people who think a lot - maybe too much - about stuff, go over and over with things that have, could or will never happen, tend to lose their sleep. I sometimes think my mind is like a cloud of glass shards that reflect my thoughts, but in million pieces, and I have to collect the right pieces to understand what's going on in there. It's impossible to try to stop thinking, and it annoys the hell out of me! :D

    Thank you for your comment, and it's pretty surreal to hear a compliment about my make up from a talent like you.

    VastaaPoista
  3. I found your blog very interesting and Google translator automatically translates thing son my computer so it's not too much work. The hard work is trying to twist the words into the sentence you were most likely trying to say. Google just translates exactly and leaves words where they are and I know in toher languages some things are changed around. Like the adjective is after the noun or stuff like that. Don't worry, I'm worikning on it ^.^
    And besides, you seem to really have a way with words. I totally agree with your thought about your thoughts being pieces of glass shards. I couldn't have described it better. And it is really aggravating and frustrating when you cant sort your thoughts out. And it's hard to just walk away from those thoughts and come back to them later 'cause you really just want some semblance of piece of mind sometimes.
    Thank you for your compliments too! You're going to make me blush :) And your make-up really is good! I love that you added bling to it! It really makes a statement. I love that you go bold with your make-up. To me, if you're going to where make-up it should always make a statement about you. I can learn a lot by the way a person does their make-up and I think a lot of people can. Bold is great!
    -Kelli <3

    VastaaPoista
  4. Blogini rather feel pain than nothing at all :in osoite on vaihtunut. Nyt kirjoitan täysin omana itsenäni.

    http://notalovesongbycj.blogspot.com/

    Terveisin: ex-Juliet

    VastaaPoista
  5. Oh you have that sort of translator, how convenient :D

    My biggest dream is to make a living with writing, but I think it may be too much to ask (there are only a handful of people in Finland who do). Instead I might just write for fun, to collect my thoughts in an understandable form, but I'm always thinking about words and how to express my thoughts. So thank you again for your words, I'm really flattered when people say nice things about my text and the way I write.

    I'm slowly trying to learn to make a statement with my make-up every day. It takes so much time in the morning, but I'd really love to learn to do amazing stuff on my face. I've been thinking about shaving my eyebrows to make it even more theatrical, but I'm not sure if I dare to, or if I can really pull it off. It's always nice to find something inspiring, learn new tips and that sort of stuff. And I love to make it as bold and fun as I can.

    VastaaPoista

  6. My sweet friend, I translated your blog, very nice and interesting you site.
    When you want to take refuge in good ballads of yesterday, today and forever in all languages and genres I invite you to visit my blog and listen me.
    From this Saturday July 23 th I pay tribute to music of Scandinavia.
    I am a broadcaster of Argentina.
    Best regards from Rosario-Argentina
    Albert.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.