sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Velvet dreams

En oikein tiedä mitä kirjoittaa. Minulla on ollut vähän turhan kurja viikonloppu ja vähän turhista syistä. Lähinnä masentaa ja ahdistaa liikaa asiat joille ei juuri nyt voi mitään, tai asiat joiden odotan automaattisesti menevän huonosti, vaikka tekisin mitä. Tai sitten masentaa ja ahdistaa muuten vain.

Vaikka se, että huomenna on maanantai, eikä se enää olekaan minulle vapaapäivä vaan seitsemältä on noustava ylös ja työpäivä on tästä lähin tunnin pidempi.

Tahtoisin kirjoittaa uupumuksesta ja peloista lisää, mutta päätinkin yrittää olla vähemmän masentava. Sen sijaan voisin syödä iltapalaa ja vielä vähän sokeria, sekä jatkaa haaveilua uudesta kämpästä, upeista kengistä ja kauniista vaatteista. Sellaista mistä minä tykkään haaveilla.

VVO:lta oli tullut kirje. Kuvittelin sen olevan jo ilmoitus vapaana olevasta asunnosta, mutta se olikin vain ilmoitus siitä, että hakemuksemme oli tullut perille. Ehdin jo innostua. Mutta minua jännittää silti suuresti, ihan pian on edessä muutto, muutto yhteen heilani kanssa. Pitää tehdä niin paljon, irtisanoa edellinen kämppä, tehdä muuttoilmoitus, hankkia tavaroille kyyti, siivota ja pakata, kaikkea sellaista.

Haaveilin viime yönä samettimekoista. Minulla ei ole samettisia vaatteita juuri lainkaan. Ainoa samettihameenikin on menossa kirpparille, koska en osaa käyttää sen muotoisia hameita. Käytin pari tuntia polyvoressa etsien samettia, mustaa ja sinistä, ja siihen sopivia asusteita.

Tällaisen sain aikaiseksi.
Olen tosiaan yhä vasta opettelemassa tuon polyvoren käyttöä, mutta ainakin se on melkoinen ajantappaja. Kaipaan samettisia lolimekkoja ja minimekkoja ja iltapukuja. Ah, ihan mitä vaan.

Kello on puoli kahdeksan enkä tiedä mitä tehdä. Minun pitäisi lukea loppuun kirjastokirja jonka eräpäivä on huomenna (kolme kertaa jo laitoin sille lisää laina-aikaa), haluttaisi katsoa leffaa ja rentoutua ja oleskella, mutta sitten kello kohta onkin jo kymmenen ja nukkumaanmenoahdistus iskee. Mikä johtaa siihen etten lopulta pääse lainkaan sänkyyn. Mutta jos menisinkin nukkumaan nyt... koska minua väsyttää tarpeeksi, saisin kyllä unta varmaan alle tunnissa... niin voisin joko nukkua aamuun asti tai herätä jossain välissä tarpeeksi nukuttuani. Jos heräänkin sattumoisin yöllä, ei aamuahdistus iske läheskään samalla tavalla. Minun täytyy kikkailla nukkumisen kanssa, koska minulla ei ole minkäänlaista unirytmiä, ei edes sellaista huonoa. Normaali huono unirytmi on ihan jees, sen voi korjata systemaattisesti, se on sellainen että on nukkunut liian monena aamuna liian pitkään. Mutta minä olen nukkunut ihan miten sattuu.

Tosiaan, voisin yrittää nukkua nyt ja herätä vaikka tuossa aamuyöstä, ja jos en jaksa niin nukun hyvillä mielin sinne seitsemään asti. Ei olisi mikään ihme, olen taas ollut niin henkisesti uupunut että kyllä uni varmasti maistuu.

Olipa turha blogipäivitys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.