perjantai 1. heinäkuuta 2011

Yellow

Olen tässä pukemassa, meikkaamassa ja lähdössä käymään kaupungilla. Sain pyöräni kumeihin vihdoin uutta ilmaa, joten nyt voi taas polkea etiäppäin. Käveleminen on muuten jees, mutta se on vain ärsyttävän hidasta, pieneenkin matkaan on varattava niin paljon aikaa. Aika on kallisarvoista.

Olen tykästynyt keltaiseen värinä, ainakin jossain määrin. Ennen keltainen kuului inhokkiväreihini heti ruskean jälkeen (mielleyhtymien takia? keltainen ja ruskea?), mutta nyt kaipailisin keltaisia sukkahousuja, kynsilakkaa ja luomiväriä. En ole kai koskaan omistanut juuri mitään keltaista, mutta tässä muutama viikko sitten otin kirpparilta mukaan eurolla tavallisen T-paidan hopeisilla kuvioilla, kun se oli sopivan vaalea ja raikas.

Toissapäivänä yhdistin sen pinkkeihin legginseihin.
Miten lattialla on taas rojua, kun vasta siivosin?
Iskin ulos lähtiessä tukkaan vielä vaaleanpunaisen muumi-rusetin.
Tuntui jostain syystä koko päivän, etten näytä ihan 20-vuotiaalta.


Tänään on perjantai, ja ensimmäinen päivä heinäkuuta. Eli tänään tuli tilille vihdoin rahaa, ja tänään on karkkipäivä! Säästelen rahoja loppukuun Oulun reissua varten, mutta käyn ainakin ostamassa suklaata ja voin vilkaista alennuksia KappAhlissa ja Seppälässä, mutta hillitsen hamstraushimon ja ostan mieluiten jotain vähäistä, jätän "ai kun kivat" hameet ja topit ja mekot sinne. Lupaan.

Ulkona on melko kuuma. Sellainen 25 astetta alkaa olemaan minulle jo maksimihelle, sen yli menevät lämpötilat ovatkin sitten vain sairas vitsi ja ahdistavaa kidutusta. Olen aseistautunut ohuella valkoisella paidalla aurinkoa vastaan, vaikka nyt huomaankin sen menneen hetkeksi pilveen. Onneksi on pilviä, onneksi tuulee.

Näin vasta ensimmäistä kertaa elämässäni Ihmemaa Ozin ja sen jatko-osan Paluu Ihmemaa Oziin. Ensimmäinen oli kovin soma ja jälkimmäinen ihmeellisen ahdistava. Jotkin kohdat suorastaan puistattivat, erityisesti alun mielisairaala oli karmiva. Fairuza Balk kuuluu lempinäyttelijöihini, joten se nostaa jatko-osan pisteitä lisää. Katsoin eilen myös The Addams Familyn ensimmäistä kertaa. Sivistyksessäni riittää yhä aukkoja, vaikka täytänkin niitä jatkuvasti yksi kerrallaan. The Addams Family oli tietenkin hieno, tosin ei sitten ihan niin loisto kuin olin olettanut. Christina Riccikin kuuluu lempinäyttelijöihin, kuinka sattuikaan, ja Wednesdayn rooli oli hihityttävän karu ja soma. Tosin olen yhä kummissani siitä, kuinka kukaan antaa tyttärelleen nimeksi Keskiviikko...

Tänä iltana katson varmaan The Craftin, vaikkei siitä kovin kauan olekaan kun näin sen viimeksi. Muttakun se Fairuza Balk hihi, ja jotenkin kaipaan koko elokuvaa taas. Ajattelin viettää kaupungilla olon jälkeisen perjantaipäivän suklaata syöden, leffaa katsoen ja mahdollisesti jotain nukeille värkäten ja lukien.

Nyt meikkaamaan ja menoksi. Kirjoittelen ehkä illalla lisää, tai sitten en.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.