maanantai 1. elokuuta 2011

Otteita päiväkirjastani viimeisen vuoden ajalta

Note: I'm using my natural dialect in most of these, so the text may be difficult to translate correctly.


19.9.2010 klo 23.00
Ensimmäistä  kertaa elämässäni osaan olla lempeä, pehmeä, kiltti ja rakastettava luonne.

2.10.2010 klo 18.30
Sitä kuvittelee
että kaikki pysyy muuttumattomana
kaikki pysyy paikallaan
että sitten joskus, kun

jos

menee taas katselemaan
tuttuja paikkoja
ne ovat siellä
samanlaisina

sitten joskus.

Mutta jos sitä meneekin
sattumalta
näkee vanhan leikkipaikkansa
venevaja, rantakivet, polut heinikossa

se onkin erilainen.
Laho, umpeen kasvanut
purettu tai siirretty
sammaloitunut

kadonnut.

Loppusyksyn heinikko kahisee tuulessa, viimeiset haavanlehdet läpsyvät toisiaan vasten, ja minä itken vanhassa leikkipaikassani. Itken aikaa, mennyttä ja tulevaa, kaikki mikä ei koskaan palaa, kaikki mikä vielä odottaa. Pelkään niin.

3.10.2010 klo 10.00
Tahtoisin kirjoittaa rakkaudesta
kuten niin monet ennen minua

Kirjoittaisin yhden runon
loistavan runon!
Se kertoisi kaiken
ilman kliseitä
ilman sananhelinää

Siitä tulisi maailmankuulu
klassikko
Se yksi ja ainoa
todella rakkaudesta kertova
jota luettaisiin koulussa
äidinkielen tunneilla

Mutta mitä minä
lapsi vasta
tiedän rakkaudesta?

5.10.2010 klo 12.30
Sitä helposti kuvittelee, että oma elämä olis merkityksellisempää jos tekis jotain jännää ja erikoista. Tosiasiassa jokanen elämä on yhtä merkityksetöntä. Siivooja ja maailmanmatkaaja, linnakundi ja murhan uhri, koditon ja miljonääri, kaikki samaa turhaa hälinää. Saman tien vois unohtaa leipätyön, arjen, normaalin elämän ja lainkuuliaisuuden, koska ei sillä ole mitään väliä. Ei elämän tarvi olla pakertamista, ei mikään parane sillä että tekee jotain. Mie hankkiudun loppuelämäkseni laitokseen. Takas hullujenhuoneelle. En mie tarvi muuta (muita). Vai tarvinko? Ehkä sitten. Mie alan kirjailijaksi ja taiteilijaksi. -- Aamu oli kauhea, pidättelin itkua vain ja olis voinu jäähä peiton alle nyyhkyttämään. Mie vihaan tätä. -- Mie tahon pois yksin jotaki, mikä auttais. Yksin itkeä. -- Miten mie pääsen pois. En pysty itkemään täällä. Antakaa mulle kyyneleitä. En ole itkeny moneen viikkoon.

18.10.2010 klo 01.00
Sahan tykönä tehty jääkaappiruno:

kaaos tulee volyymista
karkoita epätoivo
ryömi intohimoon
pyydystä huuma
mene transsiin
nauti

26.10.2010 klo 22.00
Jääkaappiruno:

minä olen rikki
yksin alasti metsässä
hiljaisuuden edessä
täältä minua ei etsi kukaan
tahdon itkeä
tuntea
en jaksa miettiä maailmaa
juhlin kauneutta
ilman teitä

2.1.2011 klo 22.40
Mulla on kaikista asioista positiivisempi olo ko oon mörskällä. Kai se tuttu ja omannäkönen ympäristö vaikuttaa mielialaan ja ajatteluun.

4.1.2011 klo 15.45
En minä tiedä
ovatko ne sitten
ne paljonpuhutut juuret
jossain siellä
kotimaan maaperässä

14.4.2011
Mulla on jo pitkään ollu vaikea suhde minun kroppaan. Tiiän olevani hoikka.

Mutta haluan olla laihempi ko kaikki muut. En oikeastaan taho olla sairaalloisen laiha, tahtoisin vaan että muut ois vähäsen pulskia. Ja rumia. Ja tyylitajuttomia.

16.4.2011 klo 12.00
-- Kaikki kai pitää minua vähä-älyisenä. R*** T*** kävi täällä eilen ja se kysy joko mie olen 18. Sanoin että oon neljä. Iskä sano että oon 20. T*** ei tajunnu sitä ko sanoin olevani neljä.

17.4.2011 klo 22.00
Että mulla kyrsii ihmiset jotka jaksaa tulla valittaan siitä mitä musiikkia joku kuuntelee. "Et oo tr00 ku kuuntelet tuota". -- Etenki last.fm:ssa ku tullaan iniseen ettet voi kuunnella Mayhemia ko tykkäät Indicasta. MITÄ VITTUA OIKEASTI miksi se olis keneltäkään pois jos joku kuuntelee jotain? Miksi se olis kenenkään muun ongelma?

18.4.2011 klo 12.00
Näin hullua unta.  Siinä mie olin  joku nuori mies ja mie muutuin puolen metrin mittaseksi. -- Lopulta mie muutuin Lady Gagaksi jolla oli penis.

21.4.2011 klo 01.00
En mie oikeasti halua kuolla.  Mie haluan vain pois tästä. Jos pääsis rauhaan. Voisinko olla jossaki missä annan ittelleni luvan olla heikko ja huono. Miten voisin hyväksyä itteni tämmösenä? Miten voisin lakata vaatimasta itteltäni täydellisyyttä?

29.4.2011 klo 6.45
Olen lähössä psykolle. Näin unta pillereistä. Peitän kropan ja tukan. Usein vihaan minun elämää. Vaikka nyt. Käet tärisee ja on huono olo.--

-- En mie halua kuolla, haluan vain toisenlaisen elämän. Mietin äsken että on kamala olo en voi lähteä, keneenkään en voi luottaa, äitille tai V***lle ei voi soittaa. Sitte tajusin, että psykolle mennään puhumista varten. Ja että mulla tulee varmaan parempi olo ko menen sinne. -- Heti on parempi mieli. Mie olen jo aika hyvä tässä.

30.4.2011 klo 20.00
No nyt mie olen ainaki kauniimpi ko 30 vuojen päästä, joten miksi tuhlaan nuoruuen itkemällä että oon ruma ja elämä on paskaa?

4.5.2011 klo 23.30
Nyt on ollu kyllä tosi kurja viikkoa, ja vasta keskiviikossa mennään. Tai oikeastaan viimiset pari viikkoa ainaki on ollu vaikeita. Eilen en päässy ollenkaan Romotkelle,  makasin melkein koko päivän sängyssä. Tuska oli niin iso että itkeminen oli vaikeaa, mie melkein vain haukoin henkeä ja kyyneleet virtas ja koko kroppa jäykisty. Minun oli pakko tehä jotaki joten otin veitten.

11.5.2011 klo 09.00
Mulla oli unihalvaus. Mie näin unen, sellasen jonka tapahtumat tiesin. -- Tiesin että on unta enkä voi herätä ko vasta lopussa. -- menin johonki tilaan, alkoviin? Nurkkaukseen? Jossa oli isohko peili. Kaaduin kontalleni ihan sen peilin eteen ja tuijotin minun naamaa. Ja se tuli. Se JOKU TÄRKEÄ. Minun kasvot tummui, muuttui, vääntyi. Paljon pisamia ja läiskiä ja varjoja, väreilyä. Epämuodostunu. Tujotti minua silmiin enkä ollu enää varma olinko se mie. En pystyny liikahtamaan, muu maailma pimeni. Sitte se vain päästi minut irti --

31.5.2011 klo 00.40
Ollu tosi kurja olo koko päivän. Yritin puhua V***lle mutta saan välillä semmosen kuvan ettei sitä oikein kiinnostais. Mie luulen että se on oikeastaan vain sellanen hajamielinen eikä aina hoksaa että tarvisin oikeasti kuuntelijaa. --

-- Olen maannu ja itkeny ja voinu pahoin ja koomannu koneella ja yrittäny keksiä muuta tekemistä ko koneella oloki alkaa tekeen pahaa ja murehtinu turhia. -- Angstasin blogiin taas ja nyt vähän hävettää.

16.6.2011 klo 23.55
Iskän ja äitin ero on sittenki voinu vaikuttaa minuun enemmän ko mie oon kuvitellu. -- Kai mie nyt jotain olen aavistanu, reagoinu keholla.
Aina fyysisesti. Aina.

20.6.2011 klo 00.30
Mie olen joutunu aikuistumaan niin varhain, että joku osa minussa on jääny lapsen tasolle. Jotain on jääny tavallaan kesken. -- Paniikkikohtaukset on lähes kadonnu. -- pelkään joka tapauksessa, lääkkeet ei auta pelkoon. Pelkoihin. Fobiaan.

11.7.2011 klo 15.30
Oulun lähellä on semmonen paikka ko Hönttämäki.

28.7.2011 klo 02.20
-- Aloin itkeen hysteerisesti ko A*** sano mulle feispuukissa jotaki tyhmää. Sitte makasin lattialla ja itkin.

31.7.2011 klo 23.30
Jääkaappiruno:

kuolema sisältää
rahaa
älä itke
loppu tulee silti
aina
vaikka kadut
ja epäröit

2 kommenttia:

  1. Tuo 4.1.2011 kirjoitettu on kaunis ja hyvin kirjoitettu. Ehkä sitä voisi vielä jatkaakin?

    VastaaPoista
  2. Kiitän kommentista. Ajattelin silloin jatkaa tuota, mutta en sitten halunnut pilata sitä tai jotain. :D

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.