tiistai 18. lokakuuta 2011

Let me drink your life

Ensinnäkin hirveitä on tapahtunut! Rovaniemen Pilailu-puoti on suljettu! Mitä tämä tarkoittaa, miksi näin piti käydä, elämällä ei ole enää mitään merkitystä, lähiseutujen ainoa jännittävä putiikki on puff, poissa. Olimme eilen menossa katsastamaan jotain Halloweeniksi ukkoni kanssa, mutta eipäs sitten. Luulen, että se on ollut niin kaukana keskustasta, etteivät ihmiset ole hoksanneet/jaksaneet käydä siellä juurikaan, ja niin siinä sitten käy. Mutta ah ja voi tätä tragediaa!

Lisäksi minulla ei vieläkään ole hajuakaan, missä kameran piuha on, ja voi että kun syö naista. Olen lykännyt taas blogiin kirjoittamista siinä toivossa, että piuha vain putkahtaisi jostain ilman sen kummempia etsintöjä. Sanomattakin on selvää, että turha toivo. Se lienee jossain noista laatikoista. Yritin etsiä sitä tuossa äsken tuolta, ei onnannut. Taidan kaivella koneelta jotain vanhoja kuvia tähän sen sijaan, huvin vuoksi.


Soittelin eilen paikkoihin saadakseni kiinni lääkärini, ja kysyäkseni lääkityksestäni. Onneksi entinen psykoni kertoi puhelimessa voivansa kysyä asiasta lääkäriltä, niin ettei minun tarvitse odotella lääkärinaikaa ties kuinka kauan asian takia. Tänä aamuna psyko sitten soitti ja kertoi, että voin lopettaa lääkkeideni ottamisen. Tosin en ole ottanut niitä muutenkaan kolmeen päivään, en vain uskaltanut kertoa, koska niitä ei saisi mennä itsekseen vain lopettamaan. Nyt seurataan, selviänkö ilman, paraneeko oloni peräti, vai meneekö vain huonompaan suuntaan. Ja kyllä, en ole tänään mennyt työpajalle. Olen paha ja tyhmä. Ja niin hemmetin uuvuksissa yhä vain. Olin siellä eilen saamatta juuri mitään aikaiseksi, lähdin tuntia aikaisemmin poiskin, ja maalaaminen aiheuttaa vain lisästressiä, sillä tunnen, etten kerta kaikkiaan osaa enää. Siitä ei vain tule mitään. Olen jumittanut saman maalauksen viimeisen keskeneräisen osan kanssa monta viikkoa, eikä siitä vain tule minkännäköistä. Paitsi sotkun näköistä. Ohjaaja kysyi, josko tahtoisin jättää maalauksen joksikin aikaa tauolle ja tehdä muuta, mutta olen jo niin kyrsiintynyt siihen, kun en vain saa pientä viimeistä kohtaa tehtyä, etten tahdo enää jättää keskenkään. Ehkä minun pitäisi. Mutta olen jotehnyt välissä savitöitä sun muuta, istuskellut lukemassa, värittänyt värityskirjaakin, tuherrellut piirroksia. Eikä typerä maalaus vain etene.


Tahtoisin banneriin kuvan tai kuvia minusta, jota/joita katsoessani tulisi tunne, että siinä olen minä ja se kertoo jotain minusta ja kuvaa minua hyvin. Taidan kuitenkin olla ristiriitainen persoona, kun mikään ei oikein tunnu kelpaavan. Sitten se kaipaisi jotain muutakin... Mutta mitä? En ole vain saanut minkäänlaista ideaa ja inspiraatiota, enkä todellakaan hyväksy nykyistä banneria uuden ulkoasun seurana. Sen oli alunperinkin tarkoitus olla vain väliaikainen, mutta jotenkin se sitten jäi.


Minua on alkanut ahdistaa jatkuva selitykseni materiasta. Ei sillä, että siinä sinänsä mitään pahaa on, interwebz on täpötäynnä materiablogeja, mutta jokin siinä silti on. Tunnen kai antavani itsestäni typerän kuvan, tai jotain. Materia pyörii päässäni päivittäin, tosin en ostele sitä kovin paljon, varsinkaan nyt kun olen vähän niinkuin säästökuurilla. Mutta en silti mielestäni ole mikään materialismikuningatar. Kyllä, kenkiä ja mekkoja ja nukkeja on kiva, huisin kiva katsella netissä. Ja aika usein. Ja tumblr:ssa tulee huokailtua kauniille kuville kauniista ihmisistä kauniit vaatteet päällään, paljon. Mutta vaikka netissä se on yksi tärkeimmistä ajankuluttajista, en minä ihan oikeassa elämässä elä pelkästään materian ehdoilla. Ja uskon, että ihmiset kyllä tajuavat sellaisen, koska se netti nyt vain on niin täynnä sitä materiaa. Ihmiset ovat varsin tottuneita sellaiseen. Mutta silti kuvittelen, että minulla on jotain todistettavaa, en minä ole tyhjäpää tai mitään, yhyy! Äh, menen selityksessäni jo sekaisin.


Jos jouluna tulee veronpalautuksia (niinkuin minulle ilmeisesti on tulossa jeii), niin sitten saatan tuhlata kerrankin vähän enemmän juttuihin. Vaikka siihen kameraan. Tai lolitahameeseen. Tai nukkeen. Tai tuohon kaikkeen... Ja kun saa tuhlata melko harvoin, se on hurjan paljon tyydyttävämpää.


Tämä kirjoittamiseen meni jostain syystä monta tuntia. Time well spent? Tein kyllä välillä paljon muutakin, niin ei se nyt ihan koko aika tässä mennyt sentään. Nyt kuitenkin kauppaan ruokaa ostamaan, sitten katsotaan varmaan Leijonakuningas!

Helei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.