tiistai 25. lokakuuta 2011

Voices of Doom

Olen tässä yrittänyt pari päivää saada kirjoitettua blogiin. Blogger on tänäänkin ollut välilehdessä auki tuntikausia minun saamatta aikaiseksi kirjoittaa mitään. Aloitan, pyyhin kaiken pois, seikkailen muualla netissä, enkä vain saa kirjoitettua. Mistä se sitten johtuu, tiedä häntä. Löysin kuitenkin vihdoin sen kameran piuhan tadaa. Tein pienen voitontanssinkin eilen sen löydettyäni. Muistikortti täyttyikin juuri viikonloppuna, niin oli jo korkea aika löytää piuha. Sattumoisin se oli tietenkin juuri siinä ainoassa laatikossa, jota en ollut muistanut kaivella etsiessäni. Satuin vain näkemään sen eilen, en ollut huomannut koko laatikkoa, enkä muistanut mitä kaikkea siellä on.

Kyllä, muuttolaatikoita lojuu yhä muutama siellä täällä. Hyllyjä ei ole tarpeeksi kaikille tavaroille, darn. Kuitenkin, kameran muistikortilla oli aika vanhojakin kuvia. Ensimmäiset varmaan kuukausia vanhoja, ajalta ennen kuin koko kamera hajosi.

Jotain taidekainalokuvia...
Ja tietysti viimeiset kuvat entisessä kämpässä olivat siellä kanssa. Ooo, minulle tulee ehkä ihan pikkuisen ikävä ensimmäistä omaa kämppääni. Muuttopäivältä on mystisiä kuvia aika paljonkin...


Viimeinen siivous ja tiikeritassut.
Kuten myös ensimmäinen kuva uudessa kämpässä.

Jätesäkkejä ympäriinsä ja patjalla nukuttiin.
Paljon on syksyisiä metsäkuvia minun ja Mustin retkiltä. Ei kovin onnistuneita, voisin lisätä...
Isolla jänkhällä käytiin.
Musti on oikein kiva luonne. Jotenkin erilainen kuin äitinsä, muistuttaa enemmän isoäitiään Pupsia, joka oli aikoinaan paras kaverini, ja jonka kanssa tallustelin ja juoksin metsässä silloin joskus. Olin aika pentu tuolloin, ja myöhemmin murrosiän pahimpina aikoina muistan purkaneeni paineita juoksemalla raivot pois metsässä koira mukana. Pupsin kuoleman jälkeen olen joutunut menemään aina yksin, koska nykyinen ämmäkoira Milla ei tykkää yhtä lailla kulkea kanssani jostain syystä. Tunnen löytäneeni sen vanhan ilon uudestaan, ihan vain siellä täällä rämpiminen hurtan kanssa. Se on jotenkin paljon mukavampaa kuin yksin.


On myös paaaljon kuuraisia jäisiä kuvia viime viikonlopulta. Musti taas seikkailee aika monessa.




Ja sellaista.

Voisi minulla olla jotain kirjoitettavaakin. Olen miettinyt viime aikoina, olisinko mahdollisesti aseksuaali. Ajatus on pälkähtänyt päähäni monta kertaa ennenkin, mutta tässä parin viime päivän aikana olen miettinyt sitä paljonkin. Se selittäisi kummallisia tuntemuksiani, ajatuksiani ja vaikeuksiani, joita minulla on ollut ihan pikkuisesta lapsesta asti. Se selittäisi paljon ylipäänsä. Luin tämän blogitekstin sattumoisin päivänä muuanna, ja aloin miettiä asiaa taas. Sitten päätin tutkia lisää, ja päädyin tänne lukemaan hieman faktoja. Eikä siinä sitten sen kummempia, ajattelin huomenna psykolle mennessäni ottaa asian puheeksi, psykoterapeuttini kun sattuu olemaan myös seksuaaliterapeutti, kuinka kätevää.




Uusi perheenjäsen Riesa on kotiutunut meille, ja ne tulevat jo koiran kanssa hyvin toimeen. Iikka yrittää kovasti saada kisua leikkimään, mutta kisu ei oikein innostu painimaan ison hauvan kanssa, kumma kyllä. Iikka ei oikein tajua, ettei kissan kanssa voi leikkiä koirien leikkejä, ja on vähän höplä. Mutta eivät ne tappele, ihan rauhassa hengailevat keskenään ja sellaista. Riesa on liian nätti, sydän särkyy. Miksi kissat ovat niin kauniita? Kotona olisi vielä kokonaista neljä pentua vailla kotia. Niitä oli alun perin kahdeksan, ja kaikille oli muka ottaja, niin kovasti jo varailtiin itselle, mutta kappas kummaa, kuinka moni perääntyi lopulta. Ja niin siinä käy, että nirhattavaksi menee neljä niin nättiä pentua, että itku tulee. Tekisi mieli ottaa kaikki itselle, tai ainakin se yksi kokomusta. Käsittämätöntä, että ihmiset varaavat ja sitten peruvat, pennuille olisi voinut löytyä koti varsin hyvin vielä kun ne olivat pieniä, jos ei olisi alettu perseilemään tuon homman kanssa. Nyt ne alkavat olla jo nelikuukautisia, eikä kotia tunnu löytyvän. Yritän vielä tyrkyttää kaikille tutuille, sitten tulee noutaja jos ei kotia löydy...



Tänään oli punainen päivä. Ainakin vähän.

Ensi viikonloppuna olisi se Halloween, Samhain, Kekri ja mikä kellekin. En ole koskaan oikeasti kunnolla viettänyt kyseistä juhlaa, ja hinku olisi kova tehdä niin tänä vuonna. Velipoika sanoi, että hän tulee kai pitämään jonkinnäköiset pukujuhlat, ja sinne saa tulla. Siis jokin paikka jonne voisi mennä ja nähdä ihmisiä? Käsittämätöntä. Tiedossa on tietenkin ryyppäävien ihmisten katselemista, mutta sen voi tehdä hurja asu päällä, joten tuskin se niin kamalaa on. Olen yrittänyt saada cernitistä aikaiseksi lepakkokaulakorua, mutta jotenkin inspiraatio on kateissa eikä mistään tule mitään. Olen kuitenkin tehnyt työpajalla Halloween-teemaisia savikoristeita, katsotaan saanko ne ajoissa valmiiksi. Ja kaikkea pientä olen yrittänyt hankkia ja näpertää, jotta tänne saisi edes vähän juhlan tunnelmaa, vaikkei täältä pitäjästä juuri mitään putiikeista saakaan. Se kai nähdään sitten viikonloppuna, tuliko mistään senkään vertaa mitään.

Kirjoittelen toiste lisää, kello jotenkin on taas ehtinyt aivan liian pitkälle! HMPH!

Öitä.

PS: Uusia lukijoita! Hurja määrä jo!

3 kommenttia:

  1. Musta on niin väärin, että ihmiset lupaavat ottaa kissanpentuja ja sitten eivät otakaan. Väärin on myös se, että pennut joutaa sitten tapettaviksi, eikö muka ole mitään kissataloa minne ne voisi lykätä? :c Sydän särkyy lukiessa tätä. Meillä olis kyllä tilaa yhdelle kissalle, kun muutenkin oltiin ottamassa Vilille kaveria mutta Rovaniemi taitaa olla siihen nähden liian kaukana autottomalle pariskunnalle, vaikka kohta vaasalaistutaankin. :c Toivottavasti lukijoista löytyis ottajia pennuille!

    Ja Riesa on kyllä ihan hurjan nätti, voi vitsit. <3

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Ihastelin tuota sun jätski T-paitaa. Riesa on hauskan niminen kaunotar. Kyllä Eläinsuojeluyhdistykseltä todellakin kannattaa kysäistä kissoille paikkaa.

    VastaaPoista
  3. Täällä on ymmärtääkseni vain sellainen eläinten paikka kuin Kieppi, ja se taitaa ottaa vain löytökatteja. :/ Ärsyttävää, kun ovat niin mukavanluontoisia ja nättejä pentuja, koska veressä angoraa, eivätkä sitten mene kellekään silti. Voisipa kisun lähettää postissa kauemmaskin inkerille! :D

    Riesa kiittää kehuista, tosin en ole vieläkään varma onko se tyttö vai poika (pelkkä iso karvakasa masun alla niin ei saa selvää...)

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.