maanantai 7. marraskuuta 2011

HAPPYHAPPY tai jotain

Kyllä, taidan pitää blogin ulkoasusta nykyisellään.

Tänään on ollut outo päivä. Aamu oli ihan hirveä, en osaa selittää, taas hirveä. Heräsin ja en ollut edes kuolemanväsynyt yöllisen valvomisen ja vatvomisen seurauksena, mutta jokin tässä aamussa silti oli koko ajan pielessä. Sitten sotkin koko naaman mustaan luomiväriin kun en vain osannut. Sitten koko luomiväri hajosi atomeiksi lavuaariin. Ainoa musta luomivärini, olihan se jo melkein loppu, mutta M antoi sen minulle yläasteella. Sitten jatkoin meikkaamista hammasta purren. Vessassa oli hämärää, koska lampussa on häikkää ja siellä on vain pöytälamppu. Peilistä tuijotti hirvitys. Kaikki oli pilalla. Ei se nyt pelkästään meikistä johtunut, mutta jotenkin kaikki maailman kurjuus kulminoitui siihen mustaan pölyyn lavuaarissa ja naamalla. Sitten kello olikin jo liikaa enkä ehtinyt bussiin.

Ja sen jälkeen menikin peiton alla nyyhkiessä jonkin aikaa.

Mutta tosiaan niin, joka tapauksessa. Myöhemmin päivällä kun sainkin yhtäkkisen inspiraation ja tarmon puuskan, syntyi hauta-arkkuveska pahvista ja kankaasta.

Vihreää pölyä...
 Meinasin ensin päällystää tekonahalla, mutta sitä ei ollutkaan tarpeeksi. Sitten satiinilla, mutta se oli törkeän näköistä. Onneksi oli tavallista mustaa kangastakin varastossa. Ja vihdoin tuo vihreä loimusamettikin tuli käyttöön, lojunut häpeämässä kaapin perukoilla kolme vuotta. Leikkasin sitten tekonahasta lepakon kantta koristamaan.

Ei saa katsoa liian tarkasti!
 Veskasta puuttuu vielä kiinnitysmekanismi, en ole keksinyt mitään sopivaa. Ja eihän siitä oikeastaan kaunis tullut, kangas lörpöttää miten sattuu, kansi ei meinaa sopia, on vinoa ja liimaköntsiä ja erheitä, mutta silti! Sain vihdoin tehtyä jotain! En edes muista koska viimeksi olisin innostunut oikeasti askartelemaan mitään.

Riesakin tuli auttamaan.
 Ajattelin kiinnittää laukkuun vielä jonkinlaisen pitemmän remmin/ketjun, jotta sitä voisi kantaa olalla. Yläpäässä on lyhyt nauha kantokahvana, mutta se ei nyt kuvissa näy. Ja se kaipaa varmaan kaksi lukkoa, ylös ja alas, ettei satu vahinkoja. Millaiset? Ajattelin nappia ja lenksua, mutta se taitaa olla vähän epävarma ja epäkäytännöllinen.

En mitenkään tajua miten minun jalka tässä on O_O
Luvz ya.
V tuli ottamaan kuvan kun leikkelin pahvia keittiön lattialla, hauva makasi vieressä jyystämässä pahvinpalasta ja kisu väijyi vieressä kankaanriekaleita. Mutta kuva on sitten V:n kännykässä, niin että olkoot. Hassuja otuksia nuo.

Tänään oli farkut. Ääk.
Jotenka niin, en ollut perjantaina työpajalla, enkä ollut tänäänkään. Hienosti menee. Elämä sukkaa. Joojoo, arvosta itseäsi ja elämääsi, enkä! ENKÄ! Kiukkukiukkukiukku! Huomenna taitaa kuitenkin olla parasta mennä psykolle. Katsotaan sitten. Selitettynä tämä kuulostaa taas jotenkin siltä niinkuin lusmuilisin enkä haluaisi mennä työpajalle ja olisin vain laiska ja typerä. Sitä minä pelkään kun soitan sinne, että ne haukkuvat. V soitti tänään minun puolestani, kuinka säälittävä voinkaan olla? Mutta oikeasti, kaikki ei ole hyvin. Eikä edes puolet, luulisin. Tai sitten on, mutta olen vain tyhmä ja huono enkä tajua. Niin sen täytyy olla.

Minä voisin nukkua. Haluaisin oikeastaan. Nukuttaisikin jo kohta. Nukkuminen pelottaa taas. Eieiei. V meni jo, minäkin voisin. En. Kyse on siitä, että... että... maailmassa on paljon asioita. Liikaa itse asiassa. Miksi huominen aina pelottaa niin paljon. Sieltä puuttuu aamu ja toivo, siellä on pelkkä päivä ja pahapaha.

Syön en.

Ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.