maanantai 14. marraskuuta 2011

We are living in a material world and I am a material girl

My Little Pony meets metal. Ihan loistava. Tyypin ilme soittaessa on vähän huvittunut.


Ja tämä sopiikin päivän teemaan. Poneihin. On aika napsia uusia kuvia poneistani, ihan vain pysyäkseni itse kärryillä. Laskelmieni mukaan minulla on 77 ponia, tosin saatoin mennä sekaisin jossain kohtaa laskuja. Olen keräillyt niitä tässä nelisen vuotta hiljakseen, kausittain ahkerasti tai vähemmän ahkerasti. Siihen nähden kokoelmani on mielestäni vielä varsin pieni. Minulla on kuitenkin ihan tarpeeksi muitakin rahareikiä ja harrastuksia (ABJ-nuket ja lolitavaatteet eivät suinkaan ole harrastuksia halvimmasta päästä...), joten ponikokoelma saa varmaankin yhä karttua melko hidasta tahtia. Ponit ovat silti minulle hirmuisen tärkeitä, enkä voisi kuvitella myyväni kokoelmaani koskaan pois. Toisaalta, jos minulla joskus on lapsia, en myöskään oikein voi kuvitella antavani niiden leikkiä aarteillani, hihi. Nämähän ovat arvotavaraa, vanhimmat melkein antiikkia, kallisarvoista on! Ei kosketa!

Anteeksi hiaaaanot salamakuvat.

Ne hengailevat laatikossa vielä kun ei ole hyllyjä tarpeeksi :(
Kaikki G1-ponit eivät mahtuneet samaan kuvaan, joten ryhmissä.

Aloitetaan vanhimmista, niitä -82 ihka ensimmäisiä poneja.
Pegasokset ja yksisarviset, vain neljä!
Parasol on ainoa poni jota minulla on tuplana.
Tykkään nykyään kovasti keltaisista poneista.



Tein joskus kustomeita, tiedän pilanneeni ne. En tee enää.
Tuo vihreä on järkyttävän ruma.
Pikkuponit.
Minulla on aivan erityinen suhde G2-poneihin. Se johtunee siitä, että niin moni tuntuu karsastavan niitä ja haukkuvan tyhmän näköisiksi, ja itse pidän niitä aivan ihanina. Vaikka ne ovat hyvin erilaisia kuin aikaisemmat, mielestäni ne ovat kauniita ja niistä löytyy paljon hienosti suunniteltuja hahmoja.
Kaikki G2-ponit. 
Kaksi lempparia niistä.
Kaikki G3-ponit. Paitsi yksi pieni Ponyville-poni puuttuu.
Tein siitä kaulakorun ja se unehtui kuvasta.
Kolme lemppariani niistä, Kiinaponi on omatekemä kustomi myös.
Sitten seuraa hirvitykset, nimittäin surullisenkuuluisa G3.5, joita minullakin on kolme. Aivan käsittämättömän rumia.


Ja ne uusimmat, eli G4. Valitettavasti koukutuin sarjaan ihan täysillä, joten kummasti nuo lelutkin ovat alkaneet miellyttää, vaikka aluksi nyrpistelin nenääni niille. Ostin sitten My Little Pony -joulukalenterinkin, josta saa juurikin näitä. NO MITÄ, eikö ihmisellä saa olla harrastuksia?! Nämähän eivät muistuta enää hevosta sitten pätkääkään, enemmänkin hiirtä, mutta jokin niissä nyt kuitenkin viehättää...


Lopuksi täytynee vielä mainita, että ukkonikin omistaa poneja.

Eli hyväksyy minun kokoelmani hyllyjentäytteenä varsin hienosti.
Lisäksi löytyy pehmolelua, leikkisettejä, lakanoita, tarroja sun muuta ihme krääsää. Ja that's about it. Saas nähdä, koska riittää.

Tulipas tästä pitkä rivi kuvia. Kaikkia toki kiinnostaa meikäläisen ponikokoelma, tottahan toki! ^^ Ja pitkälle yöhönkin meni kuvatessa, huppista. Eikun unille, jos kerkeän.

2 kommenttia:

Penni ajatuksistasi.