keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Wenn die Einsamkeit dein Herz zerbricht Und der Schmerz in dir erwacht


Kello on neljä aamulla. En tiedä miten taas tultiin tähän. Olin seitsemältä valmis yöpuulle. Olin yhdeksältä yllättävän hereillä ja "valvonpa vielä hetken". Olin kahdeltatoista menossa nukkumaan V:n perässä.

Sitten kello oli yksi, kaksi, kolme, rupi näyttää läheltä katsottuna joltain, mikä ei kuulu kehooni, raavin sen pois, itken hetken alemmuuskompleksiani, kuuntelen Blutengelia, itken taas hieman jostain muusta syystä, kissa ei jaksa olla sylissä, voisin olla onnellisesti unessa nyt. Sen sijaan kuuntelen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan tämä kappaleen ja yritän olla ajattelematta mitään muuta kuin tätä tässä. Minua ja pientä kuplaani ja sitä mitä siellä on. Ette halua tietää mitä siellä on. Tai ehken halua kertoa.

Kauniita ihmisiä on niin mukava katsella. Mutta inhoan sitä, kun sitten tulee niin ruma olo. Ei aina, mutta aika usein. Pelkään, että näpyttelen liian äänekkäästi.

Miksi mikään ei ole niinkuin pitäisi? Vai onko sittenkin?

Voisin opiskella lisää saksaa. Saksa on kaunis kieli. Se kuulostaa minun korviini kovin herkältä kaikkien niiden konsonanttien takana. Tiedättekö, suomikin on sellainen kova ja terävä, eri tavalla vain. Mutta kaunis. En pidä sellaisista soljuvista latinansukuisista kielistä, kuulostaa hölöpölöhölöpölöltä. Kiina ja venäjä, siinä kanssa kielet, joita haluaisin hirmuisesti osata.

Millaistahan olisi olla ihan yksin? Aina. Loppuikä. Ihan yksin. Koko maailmassa. Kaikki vain katoaisivat puff ja jäisin miettimään iäkseni mitä tapahtui, eläisin ypöyksin suurensuuressa maailmassa. Ketä tulisi ikävä, ketä ei? Tulisinko hulluksi, vai oppisinko?

Toiset ihmiset ovat usein hyvin inspiroivia, mutta välillä taas niiiin masentavia.

How to be happy:
Stop comparing yourself to others.




Mulla ärsyttää hirveästi tumblr:ssa vähän väliä näkyvä poniporno, aivan karmeaa. Mulle ponit on jotain niin hyvää ja viatonta. Miksi kaikki pitää turmella. (Samoin jos eteen läjähtäisi jotain lolitapornoa niin olisin ihan naama pitkänä. Ei ole vielä läjähtänyt.) Ja nyt kun tuo uusi ponisarja on kovasti suosittu, ja en minä tiedä, olisiko ömm bronyt TÄH MITÄH KETÄ SYYTTÄÄ niin jostain syystä kaikkien mielestä on yhtäkkiä hieno idea piirtää hemmetisti ponipornoa. Ponikuvat, jeii, on kiva seurata tumblr:ssa poniblogeja, mutta sitten... Kaikki meneekin päin jotain puuta, leppää tai tammea varmaan. Kaktusta ehkä mieluummin.

Excuse me! Ponit eivät ole hot. Ei. Ei. Ja vielä kerran ei. Ihmiset on kuvottavia.

Nyt tulin vihaiseksi. Kaikki meni pilalle. Koko hienosti kasaan kerätty melankolia. Katosi halu kirjoittaa.

Haluan pyyhkiä koko tekstin pois ja unohtaa koko jutun.


Ehkä jos nukun unohdan. Ehkä jos nukun, minun ei tarvitse ajatella, eikä tuntea.

4 kommenttia:

  1. Niin samaa mieltä ponipornosta...

    VastaaPoista
  2. Miulle tuli aivan hirveän haikea mieli tästä tekstistä :/

    VastaaPoista
  3. Tuttua tuo että sitten killutaankin neljältä hereillä.. =___='
    Toivottavasti tulevina öinä nukut paremmin.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.