lauantai 31. joulukuuta 2011

After all... tomorrow is another day

Vuonna 2012 haluan käydä reissuissa. Haluan käydä pitkästä aikaa Helsingissä, ja mieluiten ulkomaillakin. Suurin tavoitteeni olisi päästä Wave Gotik Treffeniin, haaveiltuani siitä varhaisteinistä asti. Aion säästää, ja käyttää varojani fiksummin, asioihin joita todella haluan, vaikka ne olisivatkin kalliita. Kuten lolitavaatteet, BJD-nuket, matkustelu, tiedättehän. Unohtaa turhan roinan ja hölmöydet. Vuonna 2012 haluan tavata uusia ihmisiä ja pelätä vähemmän. Toivoisin niin kovasti voivani vain unohtaa itseinhon, olla sitä mitä olen, ja kerätä itseluottamusta. Ehkä sitten uskaltaisin ystävystyä taas. Ehkä. Vuonna 2012 haluan opetella olemaan tismalleen oma itseni, unohtaa typerä tapani matkia ihmisiä joita ihailen, koska en tiedä kuka ja millainen olen. Haluan ihailla ihmisiä saamatta siitä alemmuudentunnetta, voisin vain haluta olla minä enkä kukaan muu. Vuonna 2012 haluan tehdä uusia juttuja, pelottaviakin, ja selviytyä niistä voittajana. Haluan aloittaa jotain uutta, kerätä tahtoa muuttua oikeaksi ihmiseksi. Olen ymmärtänyt, etten oikeastaan tahdo olla vastuullinen, helppo, toimiva, ja se on kai ihan okei. Kunhan vain oppisin olemaan onnellinen, siinä olisi kaikki tarpeellinen.

Saatan jättää netin vähemmälle. Jos pystyn, jos uskallan irrottautua addiktoivista ihmisistä, heistä keitä haluaisin olla mieluummin kuin oma itseni. Voisin yrittää unohtaa harmistuksen tunteen siitä, että kaikki muut tuntuvat olevan niin paljon jännittävämpiä, viisaampia, kauniimpia, mielenkiintoisempia, tyylikkäämpiä, syvällisempiä, lahjakkaampia, taiteellisempia. Voisin yrittää tehdä muita juttuja, lähteä ulos, etsiä mielihyvääni muista tekemisistä. Voisin kaivaa nuket esille, voisin näperrellä, voisin tallustella ja mietiskellä. Voisin lukea, paljon enemmän.

Olen pitänyt tarkkaa kirjanpitoa joka ainoasta lukemastani kirjasta sitten vuoden 2005. Yläasteella vein englanninluokan kaapista kouluvihon, johon aloin säntillisesti kirjoittaa muistiin kirjoittajan ja kirjan nimen joka kerta kun sain yhden luettua. Eilen lisäsin vihkoon uuden nimen - Michael Blake: Tanssii Susien Kanssa - ja jäin lehteilemään vihkoa läpi. Niin paljon muistoja, niin paljon unohdettuja tarinoita, ja kirjoja jotka täytyisi lukea uudelleen. Järkyttävää. Vuonna 2011 olen lukenut niin vähän kirjoja. Hävettää jostain syystä. Rakastan lukemista, olen aina rakastanut, enkä voi ymmärtää, miksen lue enää niin kuin ennen. V osti minulle joululahjaksi Bolšoin Perhosen. Seuraavaksi luen sen.

Vuonna 2012 haluan olla onnellisempi, edes ihan pikkuisen, onnellinen omana itsenäni, onnellinen itseni kanssa omassa ruumiissani. En haluaisi enää tuntea itseäni tyhjäksi kuoreksi. Epäilen, ettei vuosi ole tarpeeksi pitkä aika, voiko vuodessa tulla onnelliseksi? Mutta jos edes ihan vähän tyytyväisemmäksi. Ja siihen tarvitsen omia ponnistelujani, ei pelkkiä sanoja blogissa. Ei muiden ihmisten puheita ja onnea, ei toisten vakuuttelua. Voisin unohtaa muut ihmiset, tuntemattomat. Voisin tuntea itseni kauniiksi. Voisinko? Toisinaan en halua. Toisinaan tahdon vain olla täällä kuplassa. Ja sekin on ihan okei, kunhan sinne ei jää loppuiäkseen.

Vuonna 2012 haluan oppia antamaan itselleni anteeksi.

Liikaa tekemistä yhdelle vuodelle? Ehkä.

Mutta haluan uusia asioita. Haluan oppia. Haluan ennustaa. Haluan säilyttää. Haluan paljon kaikkea. Ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.