maanantai 12. joulukuuta 2011

An arrow to the knee?

Tänään näin melkein maahisia. Musti ja Milla kaivelivat metsänreunassa lumen peittämän lautakasan alla, nuuhkivat ja haukkuivat ja kaivelivat. Minäkin menin, tiirailin, mutta mitään ei näkynyt. Jossain oli jäniksenjälkiä, ja lumen alla liikkuu kyllä niitä myyriä, mutta tulin ajatelleeksi, että siellä on maahisia. Tumppuni osui naulaan ja siihen tuli reikä. Istuin laudalla ja katselin koirien hassuttelua. Vanhan navetan takana oli jo paljon lunta, melkein polviin, ja koiraa melkein kaulaan. Olin siis yötä Männyssä, isän luona, ja saunoin viimeistä kertaa ennen tatuoinnin ottamista. Ei joulusaunaa.

Ei joulusaunaa.


Miten tämä nyt tuntuu aivan käsittämättömän kurjala kohtalolta? Olisiko pitänyt ottaa mokoma vasta joulun jälkeen? Myöhäistä katua. Ja tuskin se nyt niin hirveä menetys loppujen lopuksi on.

Löysin tänään myös lepakkopehmoleluni jonka ostin kai Ikeasta joskus aika monta vuotta sitten.


Ensi viikosta (tai tästä viikosta, kello on jo pitkälti maanantain puolella) tulee joka tapauksessa jännittävä. Keskiviikkoiltana lähden Ouluun pitkästä aikaa, torstaina piikitellään tatuointi, ja lauantaina on vieläpä lolitamiitti!  Elämäni ensimmäinen! Kauhea ahdistus, mitä pistän päälle, onko minulla mitään, palellunko ohuessa takissa, entä jos olen huono, entä jos kaikki nauravat? Onko hienoja kenkiä, liukastelenko, osaanko jutella, olenko ihan typerä ja kiusallinen, ovatko kaikki kurjia, entä jos? Mutta kerrankin tiedossa on uusia jänniä juttuja, jotain mitä odottaa, jotain mistä intoilla! Uusia ihmisiä, uusia tilanteita, juuri sitä mitä tarvitsen. Ja Oulussa on peräti putiikkeja, joista saattaa löytyä joululahjoja. En ole vieläkään hankkinut paljon mitään. Juupajuu.

Eräänä yönä en saanut unta ja kuvasin hämärässä.



Soitin perjantaina verovirastoon "missämunveronpalautukset?!" ja katsohan vain... Unohdin taas antaa niille tilinumeroni. Juuri niinkuin viime vuonna. Tein sen saman tien netissä muistin aikana, eli ensi vuonna tulee sitten tilille ilman hämminkejä ainakin - jos tulee. Täytyypä käväistä Nordeassa vaatimassa tuohta tililleni. Horopää mikä horopää, ei kai nyt tuollaista voi muistaa.

Ukkoni ponipeiton sisällä. Soma.
Halloween-namien jäännöksiä.
Lötterö-pupu ei arvosta.
 Taas on sellainen olo, että tahtoisin kauheasti osata tanssia. Melkein aloitin itämaisen tanssin tosiaan syksyllä, kävin peräti kahdella tunnilla. Ihmisiä, apua, vieras tilanne, apua. Äyh. Mutta minua kiinnostaa kovasti myös aikuisbaletti. Olisi vain hienoa oppia hallitsemaan kroppaansa, löytää lihaksia, ehkä taipua vähän paremmin. Osata liikkua ilman että se näyttää kohtaukselta.Olisi olisi olisi. Ja onkin. Jonain päivänä, kun pelko ei enää hallitse niin paljon.

En tiedä mikä tämä on ja mistä ja koska mutta siinä on.
En tahdo nukkua. Don't make me.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.