perjantai 2. joulukuuta 2011

Malitia Angelica

Kello on kuusi aamulla. Minulla on yhä yö. Saisin oikeastaan jo avata toisen luukun. Ensimmäisestä tuli pieni poni.

Olin työpajalla neljä tuntia. Neljän tunnin päästä pitäisi olla siellä taas, vähän niinkuin lupasin. Siellä oli jostain syystä kurjaa. Ulkona oli kurjaa, kävelin eestaas ja saattelin M:n juna-asemalle ja käveleminen on kurjaa ja Spotifyn mainokset on kurjia ja V:lle sanoin että ulkona on rumaa ja märkää ja ihmiset on rumia ja märkiä. Enkä halua enää ikinä mennä ulos tästä kämpästä. There's nothing for me out there. Leivoin illalla pipareita. En syönyt yhtäkään, leipoessa tulee natusteltua taikinaa ja sitten ellottaa koko piparit. Mutta join äsken glögiä. Koira murisi kisulle ja minä murisin sille ja se häpesi. Osasin murista melkein vakuuttavasti. Ostin eilen tähtijouluvalot ja nyt olohuone on myysinen, eikä enää läheskään niin ankea. Hankin viime viikolla paperitähden keittiöönkin, koska kai nyt joka taloudessa sellainen on oltava jouluna? 

Uusia ponejakin siellä pilkistää.



Normaalisti joulun lähestyminen sun muut jutskat joista pidän kovasti piristäisivät minua reippaasti. Normaalisti olisin hankkinut joululahjat jo lokakuussa. Joku mättää. Joo, tuttua. Valivali. Muttakun voi helvetti, elämä pyörii pelkästään ja vain ja ainoastaan nyt sen ympärillä että on kurjaa. Tulee huono omatunto ja vielä kurjempi olo. Olisi pitänyt nukkua. Mutta ei sekään olisi auttanut, aamut... aamut ovat sellaisia.

Hetken jo kuvittelin talven tulleen.
Sitten se meni.
Sitten se tuli taas.
Ja meni taas.
Olen tässä istuskellut kuuntelemassa musiikkia, lukenut blogeja ja toljottanut juupituupista tyyppien vlogeja silmät seisoen, ja jotenkin saanut yön kulumaan. Hieno homma.

Err... joku päivä, viikonlopulta?
Yritin opetella käyttämään taas tuota ikivanhaa hametta.
Ei oikein onnannut.
Mutta onpa tukka kasvanut!
Pakko avautua: Nightwishin uusi lätty. Ei hemmetti, paljon melua tyhjästä? Vain ja ainoastaan siksi, että The Nightwish teki sen, koska onpa niin meh että hohhoi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että erikoisuudentavoittelu menee jo hölmöksi, ja koko bändin erikoisuus kuoli kun Turunen lähti. Nyt se on melua melun joukossa. Olin joskus ihan fani, en nyt hurja, mutta vieläkin joskus kuuntelen vanhoja levyjä. Harvoin. Mutta tämmöistä nyt sitten. Kello on kohta seitsemän. En tiedä, mitä tehdä. Ajatus loppuiäkseni peiton alle hautautumisesta kuulostaa hyvältä. Melkein tein sen iltapäivällä, hautauduin sinne pariksi tunniksi ja olin varma, että siihen jään ikuisiksi ajoiksi. Sitten tuli vessahätä. Ja V kiehnäsi "nouse jo, nousisit nyt" niin nousin. Kehno päätös.

Minäkin tahdon tehdä vlogin taas jossain välissä. Muttakun tuo ukko on koko ajan päivystämässä samassa kämpässä, en mitenkään voi jutella kameralle jos joku kuulee. Sekin varmaa harmittaa jos koira ja kisu kuulee. M kävi kylässä ja arvosti Riesaa. Mutta kukapa tuota ökömököpörrönasua ei arvostaisi. Kisut on kivoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.