keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Infinite Legends


Aina silloin tällöin alan miettimään, miksi elämä oikeastaan on niin ärsyttävän kurjaa. Miksi ihmeessä? Ei se kaikilla tunnu olevan kurjaa, miksi minulla (ja monilla muilla)? Ja joskus, ihan vain joskus harvoin, tiedän miksi. Olen alistunut siihen. Mielessäni jokainen uusi päivä tulee kuitenkin vain olemaan kurja, ahdistava, pelottava ja tylsä. Minä itse aiheutan sen odottamalla pelkkää huonoa, kun päivästä voisi tulla hyväkin. Minä itse piiskaan itseni siihen mielentilaan.

Joskus ennen, kun en vielä ollut näin hölmö, suuri osa elämästä oli hauskaa, vähän niin kuin seikkailua. Kun valvoin koko yön, käkättelin yksikseni, musiikki oli eeppistä, tai elokuvat, tai metsä, tai leikit. Kun menin väsyneenä kouluun ja se oli sen arvoista. Nyt kun valvon, minä vain valvon, ja pelkään huomista, koska huominen on kuitenkin kurja. Mutta ehkä, ehkä sittenkin, huominen voisikin olla kiva?


Ehkä aika kultaa muistot. Ehkä silloinkin oli inhottavaa lähteä aamulla nukkumatta välissä. Mutta ei sitä inhottavuutta muista, ja se on tärkeää. Hyvät asiat jäävät mieleen. Ne hassut jutut, eeppiset tunnetilat, yksin tai ystävän kanssa. Yöt ovat aina olleet parasta aikaa. Öistä jää parhaiten mieleen hienot hetket.



Ja nyt haluaisin listata joitakin lempiblogejani.
Mustaa pitsiä

The Ultimate Goth Guide

murderotic's blog

Like the sky I won't forever be blue

Luurankoja kaapissa

intergalactic radio station

Rosa Nitida

Through the Looking Glass


Seuraan paljon lolitablogeja, mutta kumma kyllä niistä suosikeiksi ei ole noussut muita kuin tuo Iiran Rosa Nitida, joka ei kyllä rajoitu pelkästään lolitaan sekään. Ja juu, goottiblogeja löytyy monia. En oikein tiedä, mitä noista sanoa. Lemppariksi nousee sellainen blogi, jossa on esimerkiksi (melko) paljon mielenkiintoista, hyvin kirjoitettua tekstiä. Tai sellainen, jossa on erityisen mieltälämmittäviä kuvia. Tai sellainen, jossa kirjoittajan tyyli, asenne tai ajatukset - tai ne kaikki - vain kiinnostavat jostain syystä.



Olin perjantaina ja maanantaina työpajalla. Kello on kolme keskiviikkoaamuna, ja tiistai jäi välistä. Se vain jäi. Taas. Maanantaina vedin valkoiset maalit kahden keskeneräisen taulun päälle, ja aloitin toiseen jotain ihan muuta. Inspiraatiokuvia taulua varten etsin tänään, ja löysinkin toistakymmentä. Vähän jotain erilaista kuin edelliset tauluni. Ehkä mukavampaa ja rennompaa.


Ideani on, ettei tarvitsisi nysvätä, ahdistua ja stressata maalaamisen kanssa niin kovasti.


En ole vielä täysin varma, mille linjalle sitten lähden. Mutta jotain tällaista.


Siihen toiseen kankaaseen aloitan sitten jonkin uuden kuvan velipojalle. Minun piti maalata J:lle taulu joululahjaksi, mutta se meni vähän plörinäksi. Ehkä sitten synttärilahjaksi, huhtikuulle.


Ja sitä rataa. Kirjoitan aina yöllä blogiin. Ja aika harvoin nykyään. Ehkä niin on parempi.

2 kommenttia:

  1. Hui, kun säikähdin kun näin yhtäkkiä oman kuvani :D Sen olen itse huomannut, että jos ajattelee itsestään huonoa ja että uusi päivä on kurja niin asiat todellakin ovat niin. Sillä miten suhtautuu asioihin on todella paljon merkitystä. Tiedän, että positiivinen ajattelu on vaikeaa, mutta sitä kannattaa harjoitella. Ainakin itselläni se on tuonut elämään hyviä asioita ja parantanut elämänlaatua 100%. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin päättänyt ryhtyä opettelemaan positiivista ajattelua. Hiljaa hyvä tulee. Täytyy ilmeisesti vain opetella, ei siinä muu auta.

      Päätin, että tästä päivästä tulee hyvä, ja siitä tulikin, jopa erikoisen hyvä.

      Poista

Penni ajatuksistasi.