tiistai 22. toukokuuta 2012

Kotiutunut... kai

Perjantaina siis lähdin osastolta, toivottavasti lopullisesti. Jännitin vatsa kipeänä, pakkasin kaikki roinat mitä kolmen kuukauden aikana oli sinne kertynyt, istuin vihoviimeisen hoitokokouksen, vein lakanat pyykkiin, irrotin piirrokset seiniltä, tarkistin joka nurkan. Ja kävelin ulos. Outo olo.

Ostin apteekista tarvitsemani lääkkeet. Heihei 60€.

Viikonloppureissu, äiti ja Ylitornio. Metsäreissua, mökkielämää, keväistelyä, lintubongailua, tulvaa, rauhoittumista.





Vähän tuliaisia rajan takaa, ruattalaista leipää, nyponsoppaa, karkkia ja kahvia. Muistelua. Sekä Mataringin kaunis puukirkko ja hautausmaa.


Isän vanha takki <3

Kuka muistaa tarrakorvikset?
Mukana tuli 7 ihkua muovisormustakin.
Bongatkaa kisun tassu.
Miksei tätä enää myydä kotimaassa? ;_;

En ole käynyt Romotkella kolmeen viikkoon. Pahapahapaha! GAAH tunnen itseni niin huonoksi, täydellinen failure. Ja tietenkin aamulla on taas tarkoitus mennä sinne. Pelottaa. Haluan ja en halua. Pitäisi vain päättää, että nyt menen ja sillä selvä. Argh. Mikä ihme siinä edes on niin vaikeaa?

Viime keskiviikkona äitylin tykönä.
Lähdössä viimeistä kertaa bussilla osastolle.
Niiiiin komea kuva...

Muistakaa tälläytyä prameimpiin asuihinne tiistaina (eli niinkuin tänään, oho kello taas kerkesi), kun on:


Öitä.

2 kommenttia:

  1. Osastolta lähteminen oli ihan kamalan pelottavaa jotenkin, tosi haikeeta tavallaan. Täälläkin toivon pysyvää kotiinpääsyä. :)

    Ihania nuo kirkkokuvat ja söpö kirkko. Ja kiitos goottipäivän muistutuksesta, tiedänpähän mitä laitan ajokouluun tänään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelottaa ihan että pärjääkö täällä oikeassa maailmassa o_O

      Tuo on tosi kaunis kirkko, harmi ku sinne ei nyt päässyt sisälle.

      Poista

Penni ajatuksistasi.