perjantai 1. kesäkuuta 2012

Do we have to die for love or do we love to die?



Jos minun pitäisi loppuelämäni kuunnella vain ja ainoastaan yhtä bändiä, valitsisin varmaankin Blutengelin. Se on jotain, mihin en tunnu koskaan kyllästyvän. Tai jos kyllästyn vaikkapa uudempaan, kuuntelen vanhempaa, ja toisin päin. Vaikka ne kierrättävät samoja juttuja ja sanoitukset eivät ole mitään runollisen nerouden taidonnäytteitä, jokin siinä vain on. Chris Pohlin ääni, ja ne vaihtuvat tyttäret kanssa. Se on tanssittavaa, menevää, välillä fiilistelyyn vain, välillä vanhan kamun kanssa huudatettavaa. Siinä on jokin salaisuus. Yläasteikäisenä veli poltti minulle levylle musiikkia (kiltti veli!) ja mind blown. Ja sitten se vain oli ja on. En nyt tiedä mitä selitän. Mutta piti minun selittää muustakin kuin Blutengelista.


Kävin viime viikolla Sahan luona leikkimässä kahden uuden vauvan kanssa. Ruskea on Rutto ja mustavalkoinen on Surku. Kisuvauvat ovat ehkä hienoin asia maailmassa. Kun muutan tästä kohta taas yksikseni asumaan, saatan ottaa Riesalle kamun, koska se on tottunut olemaan aina koiran kanssa ja saattaa sitten potea yksinäisyyttä. Riesa ja Iikka ovat kyllä niin soma parivaljakko, nukkuvat sohvalla vierekkäin ja nuolevat toistensa korvia ja leikkivät hassusti.

IW:n mekko - second hand
Ozz Angelon takki - second hand
Äitylin vanha veska - second hand
Se Seppälän paita
Kengät Nelly.com
Veljen tyttökaverilla oli tänään valmistujaiset, joissa sitten kävin. Suunnittelemani hieno juhlamekko oli kavennuksenkin jälkeen liian halukas lipsahtamaan päältä pois, olkaimeton kun oli (terveisin A-kuppi trololo), joten päätin sitten mennä lolitassa. Jättimäisen muhkea tyllialushame sanoi "BLARRRGGHH" eikä sitten olekaan enää muhkea. Hankin joskus paremman alushameen. Äiti otti monta kuvaa asustani, mutta kauhean huonoja tuli. Yksi ainoa julkaisukelpoinen. En jaksanut olla kemuissa montaa tuntia, kova väsy iski, mutta sainpa vietyä hienoja kukkia ja maistettua voileipäkakkua. Juhlissa on parasta aina voileipäkakku.

Mutta huomenna on se International Lolita Day taas, joten enköhän keksi jotain kivaa sitten huomisellekin. On sattumoisin myös Lady Narcissan valmistujaiset, joihin olen menossa.

Ja minulla on jo kokonaista neljä Monster High -nukkea. Obsessio, muttei varaa ostaa kaikkia! Ah ja voi tätä tuskaa! Uusin on Nefera De Nile, ja kyllä, löysin niille kätköistäni Bratzien vaatteita.


 Tulipas huono kuva taas. Haluaisin kokeilla kustomoida noita, mutten uskalla ainakaan vielä. Ehkä sitten joskus kun minulla on niitä satoja ja tuhansia. Olen nähnyt niin satumaisia luomuksia ihmisillä, että en ole varma kehtaanko edes kokeilla, kun sitten vain harmittaa pilalle mennyt nukke... Mutta haluaisin ainakin yrittää ommella niille jotain, Spectralle valkoinen kummittelumekko, Neferalle muumiomeiningit, Draculauralle ehkä lolitamekko, ja joo olen nyt hiljaa nukeista ettei mene höpöksi.

Pari kuvaa joistain kustomeista, että uskotte! Kaikki tumblr:sta.






Olihan siinä.

2 kommenttia:

  1. Upeita.. :0 Mut kyllä siekin saat omista monsuistas yhtä hienoja! ;3 #:LittleAlice

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.