perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kinder-munasta tuli virtahepo

Minun pitäisi oikeastaan pakata. Pakata niin helvetisti. Huomenna on oltava tavaroiden kasassa ja kaiken valmiina, menen emon luo yöksi ja lauantaina aamulla aikaisin herätään junalle. Enkä ole pakannut käytännössä lainkaan. Huoh. Miten on taas niin vaikeaa saada aikaiseksi mitään. Olen jo tässä monta päivää suunnitellut blogiin kirjoittamista taas, mutta en ole jaksanut muokata kuvia ja plöööö. Mutta nyt ajattelin tehdä senkin! Juuri silloin kun pitäisi tehdä jotain muuta. Tosin tässä varmaan kestää taas tuntikausia kun teen välillä kaikkea muuta, luen toisten blogeja, tumblaan, ajattelin lakata kynsiä, en ole vielä oikeasti edes muokannut noita kuvia joten teen senkin tässä samalla, ehkä jopa pakkailen välillä, jne. Onhan tässä aikaa, nukuin tuossa "päikkärit" yhdeksän aikoihin illalla, joten ei ihan heti tule unikohtaus.

Paitsi nyt kyllä hiiri vittuilee niin että alkaa itselläkin kiukuttaa. Se on tehnyt tätä viime aikoina.

Viime viikonloppuna iskälässä päätin lähteä kuvaamaan. Lainasin siis isän ikivanhaa kolmijalkaa ja painelin metsään. Otin monenlaisia kuvia, myös itselaukaisimella itsestäni. Oli varmaan näky, juoksin edestakaisin ja yritin näyttää fiksulta ja kompuroin ja sain aika kummallisen näköisiäkin kuvia kun oli niin kiire. Hiki päässä remusin menemään, mutta sepä ei kuvissa näy. Jos nyt jotain noista julkaisisi.


Samoilin metsässä aika kauan, koska halusin juuri oikeille paikoille. Muistan lähiympäristön risukot ja jängät aika hyvin ulkoa, ja piti kuvata tietenkin juuri sellaisia kuvia mitä mielikuvissa siintää. Vaikka eihän niistä lopulta tullut lähellekään sellaisia. Kuten aina.



Löysin sattumoisin matkalta lampaan pääkallon. Muistan juuri siinä kohti maanneen lampaanraadon joitakin vuosia sitten, ja nyt jäljellä oli pelkkä pääkallo. Kaikki irtaimisto oli mussutettu parempiin suihin. En kyllä tiedä, miksi kuollut lammas juuri sinne oli dumpattu. Isä tietää. Isän lampaat. Sen pääkallon otin sitten mukaan, täydellinen rekvisiitta kuviin! Se oli vähän likainen ja vihertynytkin, hammas tipahti, mutta hieno. Ajattelin puhdistaa ja valkaista sen, tuon sen sitten tänne kaupunkiin ketunkalloni viereen koreilemaan.



Hassu juttu sinänsä, että aika suuri osa kuvista ylivalottui käyttökelvottomaksi, koska minun valkoisena hohtava ihoni. Rusketus ei tartu, ei sitten vähääkään. Ja minullehan se sopii, hienot naiset eivät rusketu. Tosin haittapuolena sitten se kuvissa ylivalottuminen.

Kuvat näyttävät vähän syksyisiltä. Täällä ei ole kesä vielä ihan täydessä tohinassa, ja no, havupuumetsä on melko väritön muutenkin.



Minulla oli mukana tuo huivi, ja kun tuuli niin kivasti, otin sitten lepatuskuvia. Paaaljon lepatuskuvia.



Olin juuri lopettelemassa kuvaamista, keräilemässä kimpsuja ja kampsuja, vetämässä kenkiä takaisin jalkaan, kun olin kuulevinani nimeäni huudettavan. En ollut kaukana metsässä enää, joten huuto kuului ihan hyvin. Ajattelin velipojan jo kaipailevan, kun pitäisi takaisin kaupunkiin lähteä ja lähdin kävelemään kotia kohti. Olin juuri tulossa pihaan, kun näin veljen auton takavalojen katoavan mutkan taakse. Ne lähtivät ilman minua! Soitin perään, ja tulivat hakemaan. Oli muka ollut niin kiire, eikä minua kuulunut. Piruvie kun ei saa rauhassa edes kuvailla!


Tämän postauksen tekemisessä meni koko yö. Olin välillä tuntikausia pakkaamassa, leikkimässä Riesan kanssa, tumblr:ssa, katselemassa V:n uutta peliä, kaikkea sellaista. Aloitin varmaan ennen puolta yötä, ja nyt kello on puoli seitsemän aamulla. Huppista.

Tänään perjantaina siis pitäisi saada pakkaus valmiiksi, käydä taas Balanssissa, mennä emon luo yöksi ja jännittää niin pirusti. Suuri haaveeni toteutuu ihan kohta. Venäjä. Pietari. Ymmärrättekö kuinka suuri juttu tämä minulle on? Ihan hemmetin suuri, nyt tiedätte. Tuskinpa enää kirjoitan blogiin ennen lähtöä. Se tarkoittaa varmaankin viikon taukoa, en ole varma montako päivää vietän Helsingissäkin.


Aivan ihmeellinen tunne, minä matkustelen niin hirveän vähän. Toivotaan, että reissu menee hienosti.

Helei lukijat!

9 kommenttia:

  1. Toivon hyvää matkaa sinulle! Ja omigosh kuinka onnistuit noin hyvin itselaukaisimella? Olen itse rilissä jo tavallisessa huoneessa. Nättejä kuvia sitä paitsi. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä melkoista juoksua tuo kuvaaminen :D Mutta yllättävän hyvin sitä sitten ehtii etsimään asennon ja posettamaan. Tulihan noita epäonnistuneitakin otoksia aika paljon sitten...

      Poista
  2. Oih, todella kauniita kuvia sinusa :)
    Hyvää matkaa! Pidäppä oikein hauskaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ^^ Yritän nähdä niin paljon kuin neljässä päivässä vain pystyn.

      Poista
  3. Kivaa matkaa! :) Kivoja metsäkuvia ^^

    VastaaPoista
  4. pretty pictures :D i love them ~

    http://diesichigo.blogspot.de/

    VastaaPoista
  5. Pietari on kyllä kaunis kaupunki. Ja sun kuvat todistaa miten hienoja luonnossa otetut kuvat on; ei tarvi mennä mihkään studioon feikkitaustojen eteen ku omasta asuinympäristöstä löytyy paljo nätimpiä paikkoja! :)

    VastaaPoista
  6. Hienoja kuvia juu. Kuudennessa sinulla on tosi hyvä poseeraus. Pidän 80-luvusta ja osasta sen hiustyyleistä, juurikin tuollaisista kurittomista hiuspörröistä. En vaan tykkää kasaritukan yhdistämisestä lolitaan. Siinä pitää olla tyyliin korkkiruuvikiharat tai suora tukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukkani on luonnostaan tismalleen tuollainen, olin metsässä enkä tuonut tukkavehkeitä mukanani. No can do.

      Poista

Penni ajatuksistasi.