sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Voi luomisen tuskaa. Ajatusten luomisen.

En jaksa vieläkään räknätä reissukuvia ja valita parhaimmistoa, tahi jaapata uudestaan ja uudestaan siitä kuinka jännittävää ja hienoa matkustaminen on. Lukijat varmaan jo muutenkin tietävät sen.

Mutta halusin tulla taas vähän sanomaan. Ihan vähän vain.

Tuumin siis tässä, että mistä ihmeestä saa laadukkaita synkiöreleitä? Minulle on kehittynyt jonkinlainen satiini-muovipitsi-loimusametti-allergia, enkä osaa ommella. Osaisin jos opettelisin, mutten saa aikaiseksi varmaan koskaan. Tiedän, että lolitat ja aristot arvostavat kovastikin laatua, ja noh, se kai on tarttuvaa. Vaikka katselisin jonkun upean goottiladyn kuvia ja ajattelisin mielessäni "wau, tahdon jotain tuollaista!", sitten kun katson kuvaa tarkemmin, ja alan kuvitella jotain vaatekappaletta konkreettisena esineenä edessäni, tulee ihan neiti elitisti-olo. "Siis OMG niiiiin halvan näköistä kangasta!" Minua ei todellakaan haittaa siis se, että tämä upea goottilady pitäisi sellaisia, mutta kuvittelen, että itse näyttäisin ne päälläni järkyttävän tökeröltä. En sitten tiedä.

Asiaa pahentaa noin satakertaisesti hinnat. Että kehtaavat siis ihan oikeasti, ihan oikeasti pyytää lähemmäs sataa euroa jostain hirveästä hörvellyksestä. Kävin Helsingissä ollessani piiitkästä aikaa Morticiassa ja Cybershopissa. Ostin vain Space Invaders -paidan ukolleni. Kauhistelin lakkaamatta kaiken... öö... muovisuutta, tökeryyttä, aivan kuin olisi ostamassa halpaa naamiaispukua. Mutta myönnetään, onhan niillä monesti ihan todella kuolattaviakin vaatekappaleita. Vaikea sanoa sitten niistä vähän erilaisista merkeistä, minuun ei oikein ole koskaan iskenyt vaikkapa PVC-meiningit. Ehkä sellaiseen tarvitaan kovempi itsetunto.

Ja sitten kolikon kääntöpuoli. Gothic Lolita ja Gothic Aristocrat. Juu olisi ihan kuin jostain elokuvasta omistaa läjäpäin tunnettujen kalliiden brändien upeita luomuksia, ah niin laadukkaita. Tai peräti yksityishenkilöiden käsintehtyjä upeuksia, minun mittojeni mukaan tehtyjä, täydellisiä, uniikkeja. Mutta... arvaatte varmaan.

Roope Ankka pyörtyisi.


Enkä minä nyt ihan aina tahdo näyttää niin järisyttävän teatraaliselta. Pidän myös väreistä, höpsöttelystä, tyttömäisestä lapsellisuudesta. Teatraalisen ja söpön yhdistelystä.

Atelier Boz


Moi Meme Moitié

Äh, taisin kadottaa jo punaisen lankani. Etsin kuitenkin minun kauneudentajuani miellyttäviä kuvia eri brändeiltä, kaikenlaista. Liehuvaa, kerroksia, veistoksellisuutta, hassuttelua, ja vähän vaikka mitä.

Black Peace Now


Moi Meme Moitié

Black Peace Now

Voi mammona, uusin obsessioni...
Moitién Sleeping Garden violettina.
H.Naoto Blood


Putumayo

Atelier Boz, luulisin...
Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Toisaalta..... kun ostan jostain H&M:n alennuksista halvan hökötyksen, joka on laadusta kaukana, se ei häiritse lainkaan. Koska eihän halvalla saa hyvää. Yleensä. Mutta ilmaiset asiat ovat aina parhaita. (Köhöm kävimme ukon kanssa yöllä kolmelta iltakävelyllä, huomasimme naapurin poismuuton jäljiltä roskakatoksessa hylättyä roinaa, tarkistimme tilanteen, otimme muutaman jutun mukaan.)


Ääää kello on taas kuusi aamulla!

1 kommentti:

Penni ajatuksistasi.