tiistai 14. elokuuta 2012

Noniiiiin!

Varoitus! Blogipostaus sisältää tylsiä geneerisiä lomakuvia!

Aivan, se Pietarinreissu tuossa kaksi kuukautta sitten... Ihmisten kertomukset lomistaan eivät ikinä tunnu yhtään miltään sen tyypin näkökulmasta, joka ei ollut reissussa mukana. Joten jännää on. Mutta jotain lempikuviani Pietarista. Tuli muuten taas sellainen olo, etten kuvannut tarpeeksi kaikkea mitä olisin halunnut muistaa.

Iisakinkirkko



Eremitaasi





Eremitaasista ulos kävellessä oli ihan selvä ylellisyys- ja taideähky. Mikään siellä ei enää viimeisen puolen tunnin aikana näyttänyt yhtään miltään verrattuna kaikkeen muuhun. Näimme koko pytingistä ehkä neljäsosan, ja sen neljäsosan esineistä ja asioista ehkä neljäsosan kunnolla. Tai jotain. Onneksi seuraavana päivänä mentiin veneellä Pietarhoviin. Ostimme liput randomiin veneeseen, ilman aavistusta mihin se oli matkalla, ja päädyimme tänne:




Ilme



Pietarhovin jättimäinen puisto. Se oli reissun paras päivä, ja hieno seikkailu.





Viimeisenä päivänä istuimme ensin tunnin tai pari sushipaikassa odottamassa palvelua, kunnes meni hermot ja etsimme toisen ravintolan. Ja se kannatti. Ihan keskustan lähellä oli niin hurmaava ravintola venäläisine ruokineen! Sisällä oli viileä, vihdoinkin kunnon asiakaspalvelua, jopa varsin komea tarjoilijapoika, paikka oli lähes typötyhjä, ja ruoka oli ihan jotain älytöntä. Siis niin hyvää että voi älytön. Söin karppia ensimmäistä kertaa elämässäni. Eikä tullut vararikkoa, koska Venäjällä ruoka on halvempaa kuin Suomessa, vink vink.


Minulla ei ollut rahaa paljoakaan, koska kaikki varani menivät itse matkaan. Ei siellä olisi kauheasti tuota shoppailtavaa ollutkaan, tai sitten en vain osannut etsiä oikeista paikoista. Ostin vähän tuliaisia, jänniä namuja, kaksi korua, jotain tarroja sun muuta pientä. Mutta tärkein lähti sieltä mukaan: uudet upeat muistot.

Menisinkö uudestaan? Kyllä vain! Unelmani olisi nähdä myös Moskova. Ja Pietari jäi neljän lyhyen päivän jälkeen kaihertamaan mieltä, niin pahasti jopa, että tahdon mahdollisimman pian uudestaan. Jääpä nähtäväksi, koska (ensi vuosisadalla) olisi sitten varaa lähteä.

Paljon olisi kerrottavaa, mutta jätänpä tylsistyttämisen tällä kertaa. Ehkä ensi kerralla kerron juhannuksestani, se oli erikoinen. Tai sitten en. Oho kello on neljä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.