perjantai 24. elokuuta 2012

Toisenlainen eläintarina

Pitelin käsissäni sydäntä. Se oli juuri hetki sitten lakannut sykkimästä, kun luoti iskeytyi lampaan takaraivosta läpi. Isä oli nostanut kuolleen otuksen sopivan korkuiselle tuelle, viiltänyt kurkun auki ja valuttanut veret maljaan. Isä oli nopein, varmoin, varsin tottunein liikkein avannut lampaan, valuttanut sisäelimet suurena klönttinä suureen saaviin ja jatkanut irrottamaan tärkeitä, niitä maukkaita elimiä. Saavi oli yhtäkkiä täynnä ruoansulatuselimistöä, vihertävää ja haisevaa. Koira kärkkyi ladon ovella, muttei saanut tulla sisään kesken teurastuksen.

Isän luottopuukko kulki, kädet, veriset, nostivat kouriini maksan ja pienen sydämen. Maksa oli kovin vaalea verrattuna naudan tai hirven maksaan. Sydämessä oli hieman rasvaa ympärillä, se mahtui mukavasti käteeni. Siitä törröttivät pienet valtimon ja laskimon pätkät, jotka olivat juuri olleet täynnä verivirtaa, sitä tuolla maljassa. Elimet olivat lämpimiä, höyrysivät kylmässä syysillassa. Juuri äsken tuo lammas seisoi tuolla muiden seurassa, ja nyt sen sydän oli tässä. Hurjaa. Käteni olivat täynnä, tarvitsin kulhon vielä munuaisia varten. En ollut muistanut tuoda sitä sisältä talosta. Enkä voinut laskea aarteitani mihinkään, likaisessa ladossa.

Ulkona oli melkein pilkkopimeä, kun kävelin talon ulko-ovelle höyryävine tuomisineni ja avasin oven vaivalloisesti kyynärpäilläni. Hain kaapista kulhon, laskin maksan ja sydämen vierekkäin sen pohjalle, ja pesin käteni. Turhaan, mutta pesin kuitenkin. En tahrannut ovenkahvaa, kun astelin takaisin ulos. Minulla oli oranssi toppatakki ja kulho oli vihreä. Sain vielä pikkuiset munuaiset mukaani, lammas oli sillä aikaa muuttunut täysin ontoksi. Nyt seurasi teurastuksen ikävin hetki. Se ääni. Lampaan takajalat katkesivat isän kourien välissä RUTS. Vain silloin minua ihan pikkuisen puistatti. Isä pujotti narua jalkojen luiden välistä ja hilasi ruhon roikkumaan metalliputkesta pää alaspäin poistaakseen siltä nahan. Punaisessa muovimaljassa, samanlaisessa kuin saunan pesumaljat, veri hyytyi suureksi kakuksi.

Minun tehtäväni oli valmistaa illaksi ruokaa. Takaisin sisälle, keittiöön, leikkaamaan maksaa. Sillä aikaa sydän oli muuttunut kylmäksi, rasva sen ympärillä kovettunut. Lampaan elämä haihtui illan koleuteen. Maksasta tuli aika pieniä pitkulaisia pihvejä, muutama vain. Sydän ja munuaiset majoittuivat jääkaappiin. Jauhotin maksanpalat, paistoin niitä pannulla, keitin perunat ja survoin jäiset puolukat. Isä jätti jälkeensä pelkän lihan, se ei ollut enää eläin, roikkumaan latoon. Koira pääsi kaivelemaan saavia, kun isä riisui valkoisen muoviesiliinansa, joka ei enää ollutkaan valkoinen, tuli sisälle, pesi kätensä ja puukkonsa. Maksa oli pehmeää, nuoren pässin maksaa, ei niin kitkerää kuin naudan tai hirven.



1 kommentti:

  1. Beautiful pictures. Lamb meat is healthy and good to eat.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.