keskiviikko 15. elokuuta 2012

You guys know what? I freakin' love Kerli




Kerli on jotenkin taianomainen. Aivan käsittämättömän inspiroiva. Outo, mielikuvituksellinen, pörröinen, väriä vaihtava kaunis otus. Sellainen harvinainen ilmiö, vaikkapa haltiamaailman maaginen perhonen, joka laskeutuisi kädelle. Sitä ihastelisi hetken kyyneleet silmissä, ilman pienintäkään taka-ajatusta sulkea se purkkiin talteen. Sen antaisi liidellä taas matkoihinsa, ja jäisi miettimään pitkäksi aikaa, mihin se menee ja mitä se tekee.

Tai jotain.

Ja vaikka olen varmasti kirjoittanut Kerlistä jotain ennenkin, teen sen taas. Ihan vain koska tuntuu siltä.

Tunnettu maskotti, kaasunaamari-nalle nimeltä I-Loo.
Kerli kuvailee tyyliään sanalla bubblegoth. On mielipidekysymys, kuinka lähellä tai kaukana goottia meininki on, mutta pidän termin luomasta mielikuvasta. Nythän pinnalle nousseen nu goth/pastel goth -tyylin lähimaastossa mennään.





Tunnen toisinaan yhtäkkiä pursuavani elämäniloa ja inspiraatiota kuunnellessani Kerlin musiikkia, tuijotellessani musiikkivideoita ja selaillessani fanitaidetta.


Fanikanta, The Moonchildren, tuntuu olevan ihan erityinen porukka. Jotenkin minulle tulee tunne sellaisesta yhteisöllisyydestä, jopa rakkaudesta, että maailma alkaa tuntua taas ihan hitusen paremmalta paikalta.





Tuntuu, että tänä vuonna hienosti edennyt vointini on ottanut/ottamassa takapakkia. Minua itkettää taas. Murehdin liikaa taas. Näen itseni hirviönä taas. Valvon taas. En jaksa paljon mitään taas. Tekisi mieleni jäädä sänkyyn taas. Tekisi mieleni kiduttaa/nälkiinnyttää/satuttaa itseäni taas. Sulkeudun taas. En uskalla sanoa kenellekään. Vain blogissa. Hiivatti. Ja no. Voin syyttää vain itseäni.

Lyhyitä riemun aaltoja, pitkiä apaattisuuden virtoja.

Tavoitteeni on tulla elämässä onnelliseksi. Koen saavani hitusia Kerlin onnesta ja tekemisen riemusta tämän musiikin ja muun kautta. Ja se on tärkeää. Niin ja virolainen aksentti on soma.


Erityisesti tämä kappale nostattaa mielialaani melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Sen sanat ovat motivaatiotaulussanikin, siis kollaasissa, jonka tein keväällä hullujenhuoneella. Ihan vain muistuttamassa siitä olosta, jonka tämä minulle tekee. Ehkä olen ihan säälittävä. Mutta se tekee hyvää mielenterveydelleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.