keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Fires at midnight

Viime viikonloppuna savusaunan lämmityksessä. Kumpparityylillä pimeässä ja märässä illassa. Kuu teki järvelle sillan ja saunassa oli kiva jutskailla velipojan kanssa.



Mustikin mukana



Kovasti haluaisin kirjoittaa, on suuri tarve, mutta pää lyö tyhjää. On sellainen olo, että vaikka juttelen ihmisten kanssa, kenen kanssa tahansa, kukaan ei puhu minulle. Tai ehkä puhuu, muttei keskustele. Ei kuuntele, ei halua vaihtaa ajatuksia. On ollut monta päivää, todella ahdistavaa. Kaikki vain tahtovat minulle pahaa, kukaan ei oikeasti pidäkään minusta. Ainoa, jonka kuuntelu- ja jutustelutaitoihin luotan, on se ainoa, jolle siitä maksan, eli psykoni. Hirveän pelokas ja oikeastaan surullinenkin olo. Viime yönä tanssin, hajoittelin videon editoimista, pukeuduin värikkäästi, ei ollut yksinäinen olo. Tänään se on taas. Minun on pakko tehdä jotain. Mistä löytäisin rohkeutta, tai sitten täydellisen romahduksen. Jompi kumpi. Haluan nähdä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.