maanantai 5. marraskuuta 2012

No pain feels she ♪

Siitä täytyy olla vähintään sata vuotta, kun olen viimeksi kuunnellut Rammsteinia. Muistista on kokonaan unohtunut ne ajat, kun painoin kuulokkeita korville lujempaa ja lujempaa, enkä jaksanut kuunnella mitään muuta. Silloin sata vuotta sitten.


Muistista on unohtunut paljon muutakin tärkeää.


Olenkin yrittänyt nyt elää mahdollisimman paljon menneisyydessä. Muistellut lapsuutta, kuunnellut sukulaisten tarinoita viime vuosituhannelta, miettinyt kaikkea mikä minulle on aina ollut tärkeää. Yrittänyt painaa mieleeni kaiken näkemäni ja kuulemani. Itkenyt öisin salaa. Ollut tahallisesti ajattelematta nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Murehdin aina tulevaisuutta. En jaksa enää.


Mutta 31. lokakuuta, päivänä jona en tehnyt mitään erikoista, vaikka olin haaveillut juhlistamisesta koko vuoden, näytin tältä. Menin kuitenkin kylään äitilään, ihan vain siksi.



Eikä kamera tosiaan vieläkään toimi kunnolla, koska en ole saanut aikaiseksi etsiä sitä takuukuittia, vaikka tiedän missä se on.

Tällä hetkellä motivaatio mihinkään on täysin nollissa. Kaikki on ihan pysähtynyttä. Elämä sumuista. Maailma kuplan ulkopuolella äärimmäisen epäkiinnostava. Usko johonkin hemmetin "parempaan huomiseen" vedetty vessanpöntöstä alas. Takaisin lähtöpisteessä. Kaikki tunteet kadonneet, paitsi ehkä häpeä. Ja pelko.

2 kommenttia:

Penni ajatuksistasi.