tiistai 27. marraskuuta 2012

Sauna

Ajatuksiani kalvaa tieto siitä, etten ole kirjoittanut blogiin liian pitkään aikaan. Syitähän tietysti löytyy. Kun ei se kamera oikein toimi, kun ei saa aikaiseksi etsiä takuukuittia, kun ei tule tehtyä mitään muutakaan, kun ei oikeastaan ole mitään kirjoitettavaa, tai vaikka olisikin niin ei jaksa koska nukuttaa, kun mieluummin mähöää jäätelöpaketin ja Big Bang Theoryn kanssa kuin ajattelee mitään, kun ei ole kuitenkaan mielenkiintoista postattavaa, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta lukea mitään minulta, kun en minä halua itsekään lukea höpötyksiäni...

Olen päiväkausia nukkunut. Ja nukkunut. Ja makoillut. Ja istunut koneella niin että nivelet jäykistyvät. Tylsä, väsynyt, harmaa olo. Paitsi viikonloppuna, lauantaina tapahtui jotain. Mutta ehkä postaan siitä ensi kerralla lyhyesti. Sen jälkeen olen jatkanut löhöilyä.

Tänään on kuitenkin hyvä olo. Luulen, että se on jonkinlainen vanhenemisen/aikuistumisen/jokumuumikä merkki, kun sauna alkaa tuntumaan sellaiselta ekstaattiselta onnelalta. Pentuna saunassa käyminen oli kivaa, sai räiskiä ja pulahtaa järveen tai kieriä lumessa ja jälkeenpäin paistaa makkaraa ja sen sellaista. Sittemmin saunassa käyminen on ollut ihan jees. Mutta viime aikoina se on alkanut tuntumaan ihan taivaalliselta. Olen meditoinut, venytellyt, röhnöttänyt, tuumiskellut, nautiskellut, istuskellut ihan rauhassa saunailtoina. Perjantaisin isän luona. Tänä yönä en halunnut nukkua. Neljältä aamulla pistin spontaanisti saunan lämpiämään. Nyt kun minulla on oma pieni sähkösaunakoppi, kai sitä pitää välillä lämmittääkin. Istuskelin ihan rauhassa, pesin appelsiinin ja suklaan tuoksuisella suihkusaippualla, ja otin kaiken ilon irti hiljaisuudesta ja lämmöstä.

Nyt kuuntelen ehkä maailman parasta musiikkia ja yritän pukea jotain kivaa päälleni. Haluan, että tästä päivästä tulee mukava. Mielenkiintoinen ja kaunis asu auttaa siinä osaltaan. Käyn kuntoutusryhmässä, toimintaterapiassa ja ehkä kirpparilla. Voin mennä jopa äitilään kylään. Illalla on kirjastolla tutun naisen taidenäyttelyn avajaiset, joihin olen menossa. Toivottavasti en väsähdä liikaa unenpuutteesta.




Ja eilen poni blind bagista tuli prinsessa Luna! Elämän pienet ilot.


3 kommenttia:

  1. Minusta on ainakin kiva lukea ihan arkisiakin entryjä. Ei aina voi olla mitään tajuntaaräjäyttävää kerrottavaa.

    VastaaPoista
  2. en oo aiemmin kommentoinut, mutta miulle on tullut tavaksi käyä aina kattomas ootko päivittänyt. :) siulla kun on monesti jotenkin tosi samankaltaisia ajatuksia kuin itselläni. toivon siulle onnenhetkiä.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.