keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Radiant Snow

Tällaisina päivinä minusta tuntuu siltä, että minut on luotu asumaan juuri täällä. Kävelin aamulla rautatiesillalla juuri silloin, kun aurinko melkein nousi horisontin yläpuolelle, taivas oli yksisarvisen oksennuksen värinen, joen sulasta kohdasta nousi höyryä sillalle asti ja pakkanen pureskeli poskia. Se oli niin kaunista, että alkoi itkettää. Joku nuori mies oli joen rannalla kameran ja jalustan kanssa kuvaamassa pakkasaamua. Minua ei pakkanen paljon haittaa. Yksi syy on se, että en ole sille niin arka (toisin kuin vaikkapa veli, joka paleltuu untuvatakissaan -20 asteessa ihan jääpuikoksi heti, miesparka), ja vaikka syksyllä tuleva kylmyys aluksi jäätääkin, talvella olen jo tottunut siihen melko hyvin. Kuljen usein minihameessa vielä -15 asteessakin, ja samettitakissakin vaikka olisi -30. Toinen syy on se, että olen kerrospukeutumisen mestari. Tänä aamuna mittaria vilkaistessani päätin lisätä asuun yhden ylimääräisen kerroksen. Periaatteessa siis näytín siltä, kuin minulla olisi päällä vain T-paita ja bolero, vaikka todellisuudessa alla oli myös alustoppi ja sukkahousuista kyhätty paidantynkäkin. Siis yhteensä 4 ohutta kerrosta tärkeitä sisäelimiä suojaamassa.

Useinkin vaikka ulkopuolisen silmään näyttäisi, että minulla on päällä vaikkapa tunika ja villatakki, siellä onkin alla alustoppi ja ohut pitkähihainen T-paita, sitten vasta tunika ja villatakki. Ja hameen alle on hyvä vetää salainen ase, lyhyet vaaleanpunaiset mummokalsarit. Eipähän takapuoli palellu.




Pidän hirmuisesti tästä printistä ja sen väreistä.
Kirpparilöytö tämäkin paita tietysti.
Löysin H&M:stä täydellisesti kerrospukeutumiseen sopivan ohuen raitapaidan. Isojen tyttöjen puolelta, koko L, melko pitkä. Näyttää hyvältä vyön kanssa.


Kas näin:



Monet puhuvat talvella, kuinka tahtovat äkkiä pois Lapista, ja kuinka ankea täällä on asua. Minä en ole koskaan halunnut täältä lopullisesti pois. Olen sitä vastoin joskus nuorempana haaveillut jopa muuttavani vielä ylemmäs, jonnekin ihan syrjään, ottavani lappalaisukon ja hankkivani poroja ja piiloutuvani sinne.

Ostin tänään itselleni joululahjan. Käskin kassalla laittaa sen lahjapakettiin, jotta saan sitten aattona yllättyä siitä, miten niinkin ihana pieni lahja on minulle hankittu. Nyt tekisi mieleni avata ja nuuskutella järkyttävän herkullisen upean hedelmäisen tuoksuista vartalorasvaa ja huuliöljyä...

En varmaankaan kirjoita enää ennen joulua. Joten hyvää sitä sitten lukijat.

2 kommenttia:

Penni ajatuksistasi.