lauantai 26. tammikuuta 2013

Synkkä-rit

Tänään minua on ahdistanut vähän liikaa tulevat syntymäpäiväni. Ensi torstaina, viimeinen päivä tammikuuta, minä täytän 22, ja vaikka en nyt harrasta ikäkriiseilyä ennen synttäreitä (niin kuin pari vuotta sitten), se ahdistaa minua toisesta syystä vallan suuresti. Haaveilin juhlista. En muista juhlineeni synttäreitä kuin viimeksi ihan pentuna. Silloin kun täytin 18, M teki minulle hienon kakun, ja illan vietin kahdestaan E:n kanssa. Muistan hämärästi vuoden takaiset. Silloin sain lahjan itseltäni, laitoin mekon päälle, enkä käynyt koko päivänä missään, enkä nähnyt ketään, emmekä tehneet ukon kanssa mitään. Haaveilin siis tekeväni tänä vuonna jotain vähän erikoisempaa.

Mutta turhaan, näen mä. Ostin koristeen kakkua varten ja somia muffinssivuokia. Mutta mitä itua on leipoa kakku, kun en yksin sitä kuitenkaan jaksa syödä kokonaan? Kun ei ole ketään, ketä kutsua. Ne harvat, joita ehkä kiinnostaisi tarpeeksi tulla synttäreilleni, asuvat kai liian kaukana. Niitä vielä harvempia, jotka asuvat lähellä, en uskalla kysyä, koska pelkään, ettei niitä kiinnosta. Äiti pyysi tulla käymään, leipoisi mutakakun, käytäisi syömässä. Siitä tuli vielä pahempi olo. Olen niin säälittävä, että minulla ei ole muitakaan, joiden kanssa viettää syntymäpäivää, kuin äiti.

Ehkä jonain vuonna jotain jännittävää tapahtuu. Ehkä vielä joskus yhden ainoan kerran joku tekisi jotain yllättävää ja mukavaa ihan vain minua varten.

Itsesääli, tuo ojanpohjista katkerin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.