perjantai 1. helmikuuta 2013

22

Aamulla laitoin päälleni kivoimman lolitamekkoni ja uuden vaaleanpunaisen peruukin. Jo kuntoutukseen lähtiessä oli tunne, että tämä päivä ei tule menemään niin kuin pitäisi, mutta menin silti. Sieltä kotiin päin kävellessä mieli mustui, ja mustui, ja kotona lopulta vain vaihdoin pyjamahousuihin ja itkin. Makasin sängyssä, taas niissä kuukausittaisissa viiltävissä kivuissa, hautasin naaman kisun turkkiin, ja nukuin koko iltapäivän. Se siitä siivoamisesta ja muusta mitä olin aikonut tehdä. Viiden aikoihin äiti tuli, toi juustokakun ja vähän ruokaa. Itkin emolle. Mutta sitten kun veli tuli, söimme, siivosimme vähäsen yhdessä, siirsimme lipastoa ja kirjahyllyä, tarjosin niitä kuppikakkujani joista olin niin ylpeä, jutskailimme Hobitista ja peleistä, sitten olikin jo ihan hyvä olo. Näytin kyllä itkuiselta, ja tuhdista juustokakusta tuli paha olo, mutta oli kuitenkin ehkä ihan vähän synttäriolo. Äiti toi rahapuun ja käsityölehden. Isä, emo ja veli hankkivat minulle yhdessä pyykkikoneen, saan sen ensi viikolla. Se on ehkä paras synttärilahja mitä olen tähän mennessä saanut koskaan.

Kuvat tiistailta.

Päivällä

Aamuhämärässä





Tiistai oli huomattavasti iloisempi päivä. Kuntoutuksessa tehtiin ruokaa, ja minun kontolleni jäi lohimedaljonkien valmistaminen, koska kukaan muu ei osannut. En itsekään osannut kuin teoriassa, mutta niistä tuli niin hyviä, että kaikki kehuivat. Ja eilen (tai... toissapäivänä oikeastaan) olin ensimmäistä kertaa Rovalassa saksantunnilla, päätin lopulta jatkaa sen opiskelua. Se oli jatkokurssi, eli jo jonkin verran edistynyt, mutta enköhän pääse kärryille. Uskalsin kuitenkin mennä sinne, mikä oli jo suuri saavutus minulle. Oikeasti. 12 tuntematonta ihmistä samassa huoneessa, ja pitäisi vielä keskittyä kuuntelemaan opettajaa, joka muuten oli natiivi saksalainen, eli ilman karseaa suomalaista aksenttia, ja sitä oli ilo kuunnella. Äiti saatteli minut tunnille kuin pienen ekaluokkalaisen, koska en olisi yksin uskaltanut mennä. En varmasti. Ja M rohkaisi puhelimessa, kehotti menemään, ja sitten minä menin.

Minun on alettava katsomaan vaikka poneja saksaksi...




Freundschaft ist Magie!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.