torstai 14. helmikuuta 2013

HIRN


Hyvää torstaipäivää.

video


Viime yönä en saanut unta. Luin sen sijaan muistikirjaani, kaikki merkinnät viimeisen kahden ja puolen vuoden ajalta. Muistikirjasta on enää kolme sivua jäljellä. Aloitin sen siis syksyllä -10. Paljon on muuttunut. Ja voi että, minulla käy sääliksi sitä tytärtä, joka nuo vuosien -10 ja -11 merkinnät on kirjoittanut. Ei se edes tajunnut, kuinka paha olla sillä oli. Se ei tajunnut itsestään paljoakaan oikeastaan. Mutta pikku hiljaa se oppi ymmärtämään, ja jossain vuoden -12 aikana se pieni toukkaparka koteloitui. En tiedä koska kotelosta kuoriutuu sudenkorento, mutta siihen ei voi olla enää pitkä aika. Eihän?






Toisinaan on niin kovin kurjaa. Tai ehkei sittenkään. Jos muistelee vaikkapa vuotta 2005. Toisinaan sitä ei ymmärrä omaa parastaan. Mutta juuri nyt, tässä vaiheessa, tässä kämpässä, kisun kanssa kahdestaan, minulla on vihdoin hyvä olla. Muistikirjani kertoo minulle selvin sanoin, mikä oli pielessä kaksi vuotta sitten. Minä kirjoitin sen ylös, tajuamatta itsekään. Ja jossain vaiheessa minä kyllä tästä lähden, jonnekin, seikkailemaan, mutta en ihan vielä. En ole vielä kuoriutunut, katsos. Kuoren alla muhii. Siellä sorretun voima jyllää!


Vaikka eiväthän oikeat sudenkorennot tietenkään koteloidu. Mutta leikisti.

3 kommenttia:

  1. sorretun voima jyllää!!!! xD mie kahtoin että sulla oli tamppooneja päässä...

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä ihana. Tulee olo että haluaisin halata sua niin kauan et maailma vaan luhistuis ympärillä. Toivottavasti tää ei nyt kuulostanut miltään pelottavalta ahdistelijapervojutulta. Saat mut jotenkin suojelunhaluiseksi, haluaisin vaan ettei paha maailma pääsis puremaan sua. Sinnittele siellä, elä ja rakasta ja ota rakkautta vastaan.

    VastaaPoista
  3. Saha hö ne on pehmoisia rusetteja :( Ja sorretun voima jyllää!

    Oho anonyymi, erikoinen kommentti. Veti sanattomaksi. Elä huoli, olen turvassa pahalta maailmalta täällä kuplani sisällä. Kiitos huolenpidosta.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.