sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Jokkmokks marknad


T'ämä kuva ei ole minun ottamani.

Minun oli tarkoitus ottaa Jokkmokkissa paaljon kuvia. Mutta totta puhuen, siellä oli niin jäätävää, ettei huvittanut ottaa jatkuvasti sen vertaa lapasta pois että saa kameran esille. Voi jukopliut että oli kylmä. Sen voitte nähdä naamataulustanikin.


Pakkasasteita ei ollut niin paljon, reilut 20, mutta jotenkin sellainen raaka kostea tuuli, joka sai jääpuikkoja muodostumaan ukkojen viiksiin ja jäädytti sielunkin kiteiksi. Eipä hätiä, kuulemma viime vuonna oli ollut -37. Ja päivä oli joka tapauksessa oikein kaunis, lumimyrskykin olisi voinut olla.

Oikeastaan markkinat olivat ihan pikkuisen pettymys. Kuvittelin enemmän sellaista wanhan ajan meininkiä, paljon käsitöitä ja taidetta ja jotain, ja vähemmän 2000-luvun kotkotuksia. Mutta samat metrilaku- ja lumppukojut siellä olivat kuin kaikilla muillakin markkinoilla aina. Olihan siellä tietysti paljon muutakin, ja saamelaisasuisia sekä päästä varpaisiin turkiksiin somistautuneita ihmisiä runsaasti. Veikkaan, että ne kaikkein muhkeimmat ja pörröisimmät turkistyypit olivat ainoita, joita ei palellut. Myynnissä oli kuitenkin aika paljon hienojakin juttuja, erityisesti tykkäsin hopeatöistä, joita muutamat myivät.



Kuolasin myös kaikenlaisten käsintehtyjen herkkujen perään, olisin halunnut ostaa vähän kaikkia.

Suklaariisikakkuja

Harmittamaan jäi vähän, kun en ostanut tuollaisia palleroita.
Mutta siinä vaiheessa olin jo niin syväjäässä, että halusin vain kahvilaan sisälle sulamaan.
Näillä oli kovasti asiaa, mutten oikein ymmärtänyt mitä huusivat...


Porolasagnen päälle vahvaa teetä.
Ostoksista sen verran, että päätin lopulta ostaa tuon suuren turkoosin huivin, joka ensimmäisessä kuvassa harteillani näkyykin. Se on 100% villaa, ihanan pehmoinen ja lämpöinen, ja jotenkin turkoosi nyt iski jostain kumman syystä.



Löysimme Punaisen Ristin kirpparin, josta onnistuin nappaamaan ponin. Beachberry, vähän likainen, kulunut ja takkuinen. Se ei ymmärrä muita ponejani, ne kun puhuvat vain suomea.


Yksi koju möi kymmenittäin erilaisia fudgeja. Olisin halunnut ostaa kaikkia yhden, mutta ne olivat arvatenkin melko arvokkaita, joten valitsin kolme. Lakritsi, Bailey's ja kolmas taisi olla pistaasi-macaroon tai jotain. Siellä olisi ollut Jack Danielsin makuistakin, ja kaikenlaisia jänniä yhdistelmiä. En ole vielä maistanut näitä.


Otin lapasen pois ja tartuin fudgepihteihin paljaalla kädellä. Vikatikki, jääkylmä metalli puraisi sormiani niin kipeästi, että vinkaisin kuin koira. Vaihtorahatkin puraisivat kouraani ikävästi. Ja fudget olivat jäässä. Kyllä sitten illalla bussissa pari jekkuhörppyä lämmitti niin suloisesti, vaikka yleensä en tuota sisäistä villapaitaa harrastakaan.

Tuomisia veljelle myös. Se kun sattuu olemaan ihan pörröinä näihin suklaasuukkoihin kookosrouheella. Ja hyviä ne kyllä ovatkin. Taidan syödä sieltä yhden, ennen kuin vien laatikon veljelle. Onhan noita kuitenkin 12 tuossa.


Omnom!
Viisi tuntia bussissa, kuusi tuntia markkinoilla, ja taas viisi tuntia bussissa. Pitkä päivä. Mutta ei se sentään ihan paska reissu ollut. Ja onneksi oli paljon hyvää evästä mukana, kylmäsavulohisalaatti kyllä maistui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.