lauantai 2. helmikuuta 2013

Verkoilla

Tänään aamupäivällä lähdin mukaan veljen, isän ja naapurin eli isän serkun kanssa verkoille. Isällä ja naapurin sedällä on tapana pitää talvella verkkoja kauempana vaarassa järvessä, josta tulee hyvin siikaa. Kotijärvi on pieni eikä sieltä tule juuri mitään.



Jään alla oleva verkko vedetään sinne syystalvella ennen lumien tuloa piiitkän narun avulla. Sitten talvella ne aina vedetään sieltä näkösälle ja kalat talteen, sitten saman narun avulla takaisin. Sai juosta reiältä toiselle kairaa edes takaisin juoksuttaen ja narua vedellen.




Kuusi särkeä ja kuusi siikaa, Riesakin sai tuomisena ison särjen.
Oli niin paljon pehmeää lunta, ettei kelkkaparka paikoin meinannut jaksaa vetää meitä kaikkia. Olisipa joku ollut ottamassa kuvaa, kun järvelle tultaessa taas reki kallistui ja meinasi jäädä jumiin, jolloin lensin niska edellä hankeen. Onneksi oli huppu päässä, muuten olisi mennyt lapiollinen lunta haalarin sisään. Siellä sitten takapuoli kohti taivasta ja polvet otsassa hörötin niin auvoistasti, etten meinannut millään päästä ylös. Ja sitten siitä naurusta ei tullut loppua. Nauroin ja nauroin vedet silmistä valuen. Muut eivät heti huomanneet sukellustani, kun touhusivat kelkan kanssa, ja minä vain ähisin yrittäessäni päästä ylös ja vähän hillitä hekotustani. Naureskelin sitä vielä kotimatkallakin kelkan kyydissä. Hupsu juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.