torstai 21. maaliskuuta 2013

Fuchsia day

Tiedättekö ne päivät, kun kuljet ulkona ja sinulla on ihan selvä tunne, että jokainen vastaantulija katsoo halveksuen, tai nauraa hiljaa itsekseen, tai muuten vain pitää sinua tyhmän/ruman näköisenä? Jotenkin jokainen katse ahdistaa ja sitä toivoo voivansa vaipua takaisin sängyn pohjalle, tai vähintäänkin tahtoisi kulkea kaupungilla täysin kaavutettuna niin, että vain silmät näkyvät... No, on niitä päiviä, ja sitten niitä toisenlaisia. Sellaisia, kun on ihan selvä tunne, että jokainen vastaantulija katsoo silmät loistaen, joko ihastellen tai muuten vain iloisena näkemisestäsi. Näitä jälkimmäisiä päiviä minulla taitaa olla valitettavasti vähän harvemmin, mutta tänään oli sellainen.


Sen täytyi johtua osittain siitä, että oli niin pirteä olo jännissä saappaissa, joita olin odotellut jenkeistä saapuvaksi monen monituista viikkoa, pari kuukautta itse asiassa, ja tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni netissä tulliselvityksenkin ja kaikkea. Ihkupinkki.


Sitten se johtui varmasti myös siitä, että heräsin vahingossa puoli seitsemältä, ja pidin kivan rauhallisen aamun ennen kuntoutukseen lähtöä. Kuuntelin musiikkia, datailin, meikkailin, suoristin pitkästä aikaa lettiä, pusin kisua, sen sellaista.


Sitten se johtui siitä, että koko alkuviikko oli mennyt ihan pipariksi, niin sumussa ja möhössä. Oli mukavaa saada taas jotain tehtyä, päästä ulos, aurinko paistoi, sitten satoi lunta, sitten taas paistoi, ja sitten satoi lunta. Uhmasin tuiskua ensimmäistä kertaa tänä keväänä nahkatakissa, ja tarkenin ihan hyvin.


Sitten se johtui tietysti siitä, että oli yksinkertaisesti nätti olo. Tukkakin on taas hyvän violetti, aina ilon aihe. Merkkipaalu sinänsä on sekin, että minulla on housut jalassa, olen niin kiintynyt nykyään hameisiin.


Sitten se johtui vielä siitäkin, että sain hankituksi yhden taulupohjan, ja nyt minulla vihdoin on kaikki tarvittava.

Kisun häntähän tuo tietysti.
Olen maalannut viimeksi 2011 luullakseni, taidepajalla, ja kaivannut sitä kovasti. Kumma kyllä en ole aikaisemmin saanut vain hankittua välineitä ihan omaksi. Mutta nyt on aika, alan siis tänä iltana maalaamaan, jipii! Vaikka vielä ei ole hajuakaan, mitä sitä maalaisi...

Jotain pinkkiä?

3 kommenttia:

  1. Halia puskee taas ovista ja ikkunoista :) *halaa* Toi on todellakin tuttu tunne tuo ensimmäinen...hienoa, kun sait kokeakin ton toisen! =)

    Joskus sitä huomaa, ettei tarvitse kuin yhden sellaisen "hyväksyvän ja ihailevan katseen", niin sen voimalla kestää vaikkapa kymmenen halveksuvaa.

    VastaaPoista
  2. Avasin blogisi, ja totesin samantien että aivan mahtava persoona! Tajuton tyyli, omaperäinen. Tykkään tykkään. Mielenkiintoista tekstiäkin kirjoitat. Jään seurailemaan. :3

    VastaaPoista
  3. Prince: Yleensä kyllä jää mieleen enemmän just ne negatiiviset reaktiot, se on ihan kurjaa :/ Mutta lisää vain sellasia hehkeitä päiviä sitten!

    Carrie: Jee hienoa saada tämmöisiä kommentteja, kiitos kovasti! Mieltä lämmittää <3

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.