keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Welcome to the grave

Maanantai-iltana käytiin veljen kanssa ylioppilasteatterilla katsomassa Aliens. Siellä näytetään toisinaan loistavia leffoja, ja paljon tämän parempaa ei voi kyllä näyttääkään. Onhan tuo nähty sen parikymmentä kertaa varmaan elämän aikana, itsehän käytännössä kasvoin muunmuassa tämän leffan parissa. Toivoimme sen olevan director's cut, mutta turhaan. En taida olla itse edes koskaan nähnyt sitä hitusen pitempää versiota. Ja olihan se vain mahtavaa nähdä tämä suurelta ruudulta, vaikka muistaakin replat ulkoa ja penkki oli harvinaisen epämukava. Koko tiistain oli vielä selkälihakset kummallisista kohdista kipeät, kun olin venkoillut etsien mukavaa asentoa...


Ellen Ripley on varmaankin yksi suurimmista idoleistani ikinä. Salaa toivon, että olisin itse yhtä cool jonkin katastrofin sattuessa, enkä panikoiva säälittävä ihminen, kuten kaikki muut.



Muuten tämä viikko on mennyt ihan penkin alle. Mutta samapa tuo, yritetään taas huomenna uudestaan. Tänään kun sai taas tukan kunnolla violetiksi ja aivan mekasuperihkua ruokaa uunista ulos, sekä postista jotain kivaa, näyttää taas elämä valoisammalta. Yritän olla jäämättä jumiin kurjiin päiviin.




video

Eilen tuli yhtäkkinen hinku leipoa taas kuppikakkuja, ja voi pojat...



Niistähän minä pidän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.