sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ajatustensiemenet

Kun cantaloupemeloni on raahattu ties mistä hiivatista asti Rovaniemelle, entisen maalaiskunnan alueelle kyläkauppaan, hedelmähyllystä ostoskoriin ja sieltä kotiin, niin ei se siinä vaiheessa enää kovin hyvää ole. Kasvaisipa niitä takapihalla.

Torstai


Ahdistaa vaalentaa juurikasvua, kun tiedän tukkani korisevan tuskaisesti joka kerta sen tehdessäni... Muttakun tumma juuriaksvu paistaa taas. Minkäs teet? Minä pidän siitä violettina, joten violetti se saa olla, kunnes tahdon jotain muuta.

Tässäpä juttu jota mietiskelen toisinaan: Ajatelkaa hetki, kuinka paljon maailmassa on erilaisia ruokalajeja. Ihan tosi, tuumiskele. Mieti, kuinka monia erilaisia ruokia olet ikäsi aikana syönyt, mitä kaikkia jännittäviä herkkuja nähnyt leffoissa, kokkiohjelmissa, ravintoloiden ruokalistoilla... Mikä on eksoottisinta tai kummallisinta, mitä olet koskaan syönyt? Onko vaikea keksiä? Minä olen syönyt valaanlihaa ja pässinkiveksiä. Mieti nyt, mitä ruokia yleensä kokkailet ja syöt tavallisena tiistaina? Aina samoja? Ovatko lihakeitot ja makaronilaatikot tulleet liiankin tutuiksi? Vai oletko sellainen seikkailija, joka yrittää keksiä aina uusia ja jännittäviä omia sävellyksiä, tai kokeilee erilaisia löytämiään reseptejä?

Miksihän ihmeessä sitä tulee kuitenkin syötyä kovin usein niitä samoja juttuja... Kun maailmassa on olemassa loputtomasti, siis ihan todellakin loputtomasti jänniä ruokia. Niin paljon erilaisia, ettet ehtisi koko elinikäsi aikana maistaa niitä kaikkia, jos eläisit 99 vuotta ja söisit joka päivä jotain eriä syntymästäsi lähtien.

Sitä minä olen mietiskellyt tänään. Tämä liittyy niihin pohdintoihini, että maailmassa on myös aivan liikaa hyviä kirjoja ja hyviä elokuvia, jotka tulevat menemään minulta kokonaan sivu suun. Olen katsonut Sormusten Herrat monenmonta kertaa, mutta jokin leffa, josta saattaisin pitää yhtä paljon, jää minulta kokonaan näkemättä. Luen Pottereita uudestaan ja uudestaan, samalla kun jokin kirja, joka saattaisi muuttaa elämäni, ei koskaan tule löytämään tietänsä hyppysiini. Yhtä aikaa ahdistavaa ja innostavaa!

Tai kaikki nuo maailman ihmiset. Siellä voi olla vaikka 102 sellaista, joiden kanssa löytäisit lähes täydellisen yhteyden, käsittämättömän sielunkumppanuuden tunteen, elämääkin suuremman toveruuden. Saattaa olla, ettet tule koskaan tapaamaan heistä ketään.

Näitä juttuja pohdiskellessa voi viettää monta unetonta yötä.

Perjantai
Muuttolinnut ovat palanneet iskäläänkin. Joutsenia on nähty jo jokunen viikko sitten, ja tänä viikonloppuna siellä pörräsi valtoimenaan västäräkkejä. Pääskyset palailevat räystäille aivan pian.

Minä seikkailin joenrannassa, kurvoin menemään lammikoissa ja sohjossa ja jäällä hirveässä ryteikössä.

Istuskelin sillan alla kuin sadun peikko.

Yritin löytää vanhan joenylityspaikkani, mutta vesi oli liian korkealla kahlaamiseen.


Ampiaiset eivät olleet kotona.


Bongailin vesilintuja ja seikkailin jängällä räntäsateessa litimärkänä. Tallailin menemään poronjälkiä pitkin, koska metsässä oli vielä niin paljon lunta, että meinasi käydä kunnon päälle rämpiminen. Löysin sulista laikuista viimevuotisia karpaloita jängältä, sekä viimevuotisia puolukoita vaaranlaidasta. Varsin ätäkän makuisia.

Miksihän ihmiset valittavat, kun Tylypahkasta ei tule kirjettä eikä Gandalf tule hakemaan mukaansa seikkailuun? Eikö olisi paljon... fiksumpaa ja mielekkäämpää tehdä ihan itse oma seikkailunsa? Turha jäädä odottelemaan sitä pelastavaa parrakasta prinssiä valkoisella ratsulla, menee kaikki potentiaaliset seikkailunjyvät sivu suun.

Minä menen nukkumaan.

4 kommenttia:

  1. Ihan ekaks täytyy sanoo, että sulla on aivan loistava asenne! *halaa pitkään* <3 Kuinka monella nyky-ihmisellä on samanlainen seikkailija-asenne, kuin sinulla? Ei kovinkaan monella. Arvostan sua :)

    Heh, luin ekaks tuon sillan alla- kuvan, et "Uiskentelin sillan alla" ja rupesin katsomaan, et ei vedessä näy mitään. Sit aattelin, et ehkä sukelsit just sillä hetkellä. Sit luin oikein :D

    Ja toi, kuinka moni hieno asia/ruoka/ihminen/kirja ja elokuva jää meiltä kokematta niin...sitä osaa sitten iloita entistä enemmän niistä, mitä saa kokea =)

    Kaikkee hyvää sinne!

    VastaaPoista
  2. Kiinnostavia ajatuksia! Aivan tottahan tuo on. Ihmiset elää liikaa vaan mukavuusalueellaan (minä mukaanlukien), vaikka onnellisimpia hetkiä on olleet juurikin ne kun uskaltaa poistua sieltä ja kokeilla jotain uutta.

    Onneksi oon tsempannut viime aikoina, lähinnä tuon ruuan suhteen :D Oon joka viikko kokeillut jotain netistä jotain uutta reseptiä, esimerkiksi tänään tein paneroituja lanttupihvejä - hitto miten hyvää ja vielä helppoa! Ehkä mäkin kajoan seuraavaksi vaikka cantaloupemeloniin :D

    Ihana asenne tosiaan, älä päästä siitä irti! ^^

    VastaaPoista
  3. Pikachu, valitsen Sinut! http://dollrevolutions.blogspot.fi/2013/05/minut-vihdoinkin-haastettiin-8d.html (haaste) c:

    VastaaPoista
  4. Prince: Seikkailu on elämän suola! Kuka nyt oikeasti haluaa kuivaa sisätyötä ja jännityksettömiä mökkilomia ja turhia tylsiä ihmissuhteita koko ikänsä? Kamoon ihmiset! Ei taida vielä olla ihan tarpeeksi lämmintä uiskennella, hyrr. Hassu lukivirhe :D
    Niin juuri, onneksi olen sentään löytänyt nykyiset lempikirjani, -leffani ja hienoimmat ihmiseni! Ehkäpä löydän vielä paljon lisääkin.

    Lady Selena: Kannatan kyllä uusien ruokien kokeilemista, hieno homma. Miekin voisin alkaa enemmän tutkia netin reseptejä. Oma mielikuvituskin riittää pitkälle, mutta valmiita reseptejä on ehkä helpompi toteuttaa. Ja kaikkeahan ei tule keksittyä ite. Vaikkapa paneroidut lanttupihvit ei olis tulleet mulle mieleenkään!

    Jazm1nat0r: Pikapii! Kiitos, tehty on! ^^

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.