torstai 11. huhtikuuta 2013

Dolly Day



Amethystiumia jaksaisin kuunnella vaikka joka päivä, millä tuulella tahansa.


Jokuset kuvat tämän päivän lolitameiningeistä. Kävin kuntoutuksessa, sain kehuja ihmisiltä, ja niitä perinteisiä "oooh nukke" -kommentteja. Oli mukavaa. Joku täti pyörän selässä pysähtyi kohdallani ja kehui, kysyi olenko tehnyt itse, vastasin ei, ja sitten täti kysyi olenko tilannut Japanista. Hämmennyin vähän, ja vastasin myöntävästi, jolloin täti kysyi vielä nettisivua, kerroin toki. Aikoi kuulemma tilata jotain lapsenlapselleen. Lopuksi vielä varmisti, että ovathan kenkänikin samasta paikasta. Nykyajan tädit, vau.

Saan vihdoin käyttää takkia, jonka ostin kirpparilta joskus talvella. Tykkään kovasti, mutta nappi puuttuu.


Lempiperuukkini kaipaa kai pesua ja hoitoainetta. Se on melko pahalla päällä. Mutta onneksi pahantuulisuus ei näy kuvissa. Sen sijaan nilkkani näyttävät niin ohuilta, että katkeamispiste taitaa olla lähellä..?

Silmäilin tätä raidallista mekkoa Bodylinen sivuilla siitä asti kun se ilmestyi, ja nyt kun olen ihan vähän varakkaampi, saatoin pistää tilauksen tulemaan. Ja kengät, vihdoinkin kunnolliset lolitaan sopivat tassuttimet.



Sain kai sen unirytmin korjattua, kun pistin kahdeksalta illalla nukkumaan ja heräsin aamulla yhdeksältä. Minä kyllä valvoin siinä välissä yöllä kolmisen tuntia. Mietiskelin sitä, jos minulla olisi lapsi, että miten kertoisin sille kiusaamisesta. Miten opettaisin sille, miksi kiusaaminen on väärin. Miten selittäisin sille, että se myös varmasti menisi jakeluun. Kuinka kiusaaminen voi sattua vielä aikusenakin. Kuinka pahaa kiusaaminen voi toiselle tehdä. Ja ottaa esimerkin: jos Spider-Man olisi koulussa, olisiko se kiusaaja, kiusattu, vai kiusattujen puolustaja (Peter Parkerista itsestään ei nyt ollut kyse)? Mitä sankarit siitä tuumivat? Ja kuinka tärkeää on hyväksyä jokainen erilainenkin, ja olla kiltti kaikille. Ja niin edelleen.

Tuumiskelin myös Cthulhu-mytologiaa. Ei siitä sen enempää.


On leivontapäivä. Veljellä oli tiistaina synttärit, mutta koska olin viikonlopun ja alkuviikon kipeänä, leivoin vasta nyt valkosuklaa-sahramipullia sille lahjaksi. Olen tullut siihen tulokseen, että siinä on mies joka ainakin arvostaa leipomuksiani. Yhtä makeanperso kuin minäkin. Taidan pistää muutaman pullan omaankin pakastimeen.



Iloisen keltaisia. Tämä on kyllä joululeipomus, mutta kun veli vihjaisi taannoin, että tekisi mieli. Ovathan nuo keväisen värisiä, vai? Pitää käydä huomenna kylässä viemässä näitä.

2 kommenttia:

  1. Heips! Hieno postaus :)

    Erityisesti kiinnitin huomiota tuohon, et miten kertosit lapselles kiusaamisesta. Loistava pohdinta, eikä mikään helppo juttu todellakaan (kuten ei mikään lapselle selitettävä asia) xD Minusta noi kaikki ns. sankarihahmot on kyllä tosi hyvin sorrettujen puolella.

    En tiiä ketään Sankaria (tosielämästä tai muualta elämästä) joka jollain tavalla arvostais kiusaamista..se on hienoo huomata :)

    Kivaa päivää sulle!

    Ps. herkulliset leipomukset *kurottaa kättään ruudun läpi* Voispa maistaa =(

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Prince! Mietin tuota siksi, kun siskopuolella on 6-vuotias, jolle olen joskus yrittäny selittää kiusaamisesta, ja todennu sen olevan kovin vaikeaa. Ja siksi, kun itekin lankesin pienenä toisinaan kiusaamaan muita oikeastaan tajuamatta miksi niin ei saa ikinä tehdä. Lapset ei oikein osaa olla empaattisia. Ja tosiaan tuo tuttu 6-vuotias on kova Spider-Man fani, siitä tuli tuo esimerkkikin mulle mieleen.

    Täällä riittäis kyllä pullia vieraillekkin, saa tulla maistamaan :D

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi.